Digitaalinen kompositointi After Effectsissä ja NukeX:ssä

Abstract

Digitaalinen kompositointi on taiteenlaji, jossa useita kuvia yhdistetään toisiinsa luoden näistä valmis kokonaisuus. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on esitellä lukijalle digitaalisen kompositoinnin perusteita käyttämällä kahta alalla tunnettua ohjelmaa: layereihin perustuvaa Adobe After Effectsiä sekä nodeihin perustuvaa The Foundryn NukeX:ää. Tarkoitus on luoda identtinen kompositio kummassakin ohjelmassa, ja vertailla ohjelmien käytettävyyttä toisiinsa.

Työ käy läpi muutamia perusaskelia, joita digitaalisessa kompositoinnissa tulee vastaan, esimerkiksi 3D camera tracking, värikorjaus, maskaus, rotopaint ja rakeisuusefekti. Autodesk Mayan, After Effectsin ja NukeX:n lisäksi muita ohjelmia ei tulla käymään läpi eikä työssä tulla käyttämään ulkopuolisia plugineja, joita digitaaliseen kompositointiin olisi tarjolla.

Lopputuloksena syntyi kaksi kohtuullisen identtistä, 17 sekunnin pituista videopätkää. Vaikka projekti oli hyvin pieni, ohjelmien hyvät ja huonot puolet tulivat selvästi näkyviin. NukeX saattaa aluksi vaikuttaa hieman monimutkaiselta, sillä Photoshopin ansiosta layer-pohjainen kompositointi tuntuu tutummalta kuin node-pohjainen kompositointi. Projektin edetessä tämä kuitenkin muuttui, ja After Effects alkoi vaikuttamaan epäkäytännöllisemmältä. NukeX:n tarjoama node-valikoima on hyvin laaja, ja sen luoman nodepuun avulla on helppo pitää silmällä, mitä kompositiossa tapahtuu. Loppujen lopuksi, kummatkin ohjelmat ovat kuitenkin yhtä hyviä, niitä pitää vain osata käyttää oikeaan aikaan, oikeassa projektissa.

Digital compositing is the art of assembling multiple images to create a final image – a composite. The purpose of this thesis is to introduce the reader to the world of digital com-positing by using two known compositing programs: layer-based Adobe After Effects and The Foundry’s node-based NukeX.

This thesis will go through a few steps to creating a composite of live video footage and CGI imagery. The reader will be introduced to 3D camera tracking, color correction, masking, rotopainting and grain effect among other things. There are a lot of available plug-ins and programs to make the compositing process easier but everything in this project was done by only using Autodesk Maya, After Effects and NukeX.

The result was two quite identical pieces of footage and even though the project was really small, the good and bad sides of both programs became clear. Node-based compositing in NukeX might at first seem slightly complicated since layer-based compositing often becomes the more familiar way due to Photoshop. However, as the project grew bigger, After Effects started feeling like the more inconvenient one since the node tree created in NukeX lets the user see everything that is going on in the composite. In the end, both programs are just as good, the compositor just needs to know where and when to use them.