Työntekijän tavoittelemisen kielto vapaa-ajalla: Onko työntekijän oltava jatkuvasti työnantajan tavoitettavissa?
Herttua, Salla (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204225728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204225728
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin työntekijän tavoittelemisen kieltoa vapaa-ajalla.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko työntekijän oltava jatkuvasti työnantajan tavoitettavissa, miten jatkuvasti tavoitettavissa oleminen on ristiriidassa työaikalain ja työturvallisuuslain kanssa, sekä mitä vaikutuksia sillä on työhyvinvointiin.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmä
oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen lähteinä käytettiin sekundääriaineistoa. Tutkimuksen keskiössä ovat työaikalaki ja työturvallisuuslaki,
mutta lähteinä on käytetty paljon myös työoikeuden kirjallisuutta sekä Euroopan parlamentin päätösesitelmää koskien työntekijän oikeutta olla tavoittamattomissa.
Tutkimustulosten perusteella lainsäädännöstä ei löydy riittäviä perusteita sille, että työntekijä voisi olla vapaa-ajallaan työnantajan tavoittamattomissa. Useat lainsäädännön seikat ovat kuitenkin tulkittavissa niin, että työajan vastakohtana pidettävän lepoajan aikana työntekijän on mahdollista pidättäytyä kokonaan työhön liittyvästä toiminnasta. Työnantajan velvollisuus on huolehtia työntekijän hyvinvoinnista, johon työn kuormitustekijät liittyvät olennaisena osana. Työn liiallinen sekoittuminen vapaa-aikaan on kiistatta haitallinen kuormitustekijä ja Euroopan parlamentin päätöslauselman soveltamista työoikeuteen voitaisiin pitää työnantajan velvollisuuksia ja työntekijän oikeuksia tukevana säädöksenä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko työntekijän oltava jatkuvasti työnantajan tavoitettavissa, miten jatkuvasti tavoitettavissa oleminen on ristiriidassa työaikalain ja työturvallisuuslain kanssa, sekä mitä vaikutuksia sillä on työhyvinvointiin.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmä
oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen lähteinä käytettiin sekundääriaineistoa. Tutkimuksen keskiössä ovat työaikalaki ja työturvallisuuslaki,
mutta lähteinä on käytetty paljon myös työoikeuden kirjallisuutta sekä Euroopan parlamentin päätösesitelmää koskien työntekijän oikeutta olla tavoittamattomissa.
Tutkimustulosten perusteella lainsäädännöstä ei löydy riittäviä perusteita sille, että työntekijä voisi olla vapaa-ajallaan työnantajan tavoittamattomissa. Useat lainsäädännön seikat ovat kuitenkin tulkittavissa niin, että työajan vastakohtana pidettävän lepoajan aikana työntekijän on mahdollista pidättäytyä kokonaan työhön liittyvästä toiminnasta. Työnantajan velvollisuus on huolehtia työntekijän hyvinvoinnista, johon työn kuormitustekijät liittyvät olennaisena osana. Työn liiallinen sekoittuminen vapaa-aikaan on kiistatta haitallinen kuormitustekijä ja Euroopan parlamentin päätöslauselman soveltamista työoikeuteen voitaisiin pitää työnantajan velvollisuuksia ja työntekijän oikeuksia tukevana säädöksenä.