Vuorovaikutuksen johtaminen virtuaalisissa tiimipalavereissa

Abstract

Tiivistelmä Opinnäytetyön ajatus tuli esille kohdeorganisaation esihenkilöltä. Esihenkilö kertoi toivovansa, että virtuaalisissa tiimipalavereissa keskustelu kulkisi luontevammin. Tavoitteena oli vähentää palavereiden hiljaisia hetkiä ja saada osallistujia kommentoimaan käsiteltäviä asioita tasapuolisemmin. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat osallistumiseen ja miten rakennetaan osallistava virtuaalipalaveri.

Tutkimusmuotona käytettiin laadullista tutkimusta ja aineistonkeruumenetelmänä teemahaastatteluita. Teoreettisessa viitekehyksessä kerättiin aineistoa aikaisemman kirjallisuuden, artikkeleiden ja tutkimusten pohjalta. Haastattelut toteutettiin kahden kesken ja haastattelut etenivät teoriapohjasta poimittujen teemojen avulla.

Litteroinnin jäsentämiseen käytettiin aineistolähteistä sisällönanalyysia. Analyysiyksiköiksi muodostuivat ne, jotka vastasivat parhaiten tutkimuskysymykseen, eli siihen, mikä vaikuttaa osallistumiseen. Yksiköiden muodostamisen jälkeen muodostettiin yksiköitä kuvaava yläkäsite: Osallistumista selittävät tekijät.

Osallistumista selittäviä tekijöitä olivat tutkimuksen perusteella osallistujamäärä, puheenaihe ja yhteinen työnkuva, ilmapiiri, sekä videoyhteyden käyttö tai sen käyttämättä jättäminen. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi muodostui myös työntekijöiden vetämät palaverit, sillä näissä palavereissa koettiin helpommaksi ottaa puheenvuoro. Nämä koettiin siksi helpommaksi, koska keskustelu tuntui enemmän työntekijöiden väliseltä, kuin esihenkilön ja työntekijän väliseltä keskustelulta.

Saatujen tulosten perusteella etsittiin kehityskohteita haastateltavien kehitysideoista, omista kehitysajatuksista ja henkilökohtaisesta kokemuksesta, sekä teoreettisesta viitekehyksestä. Teoreettisesta viitekehyksestä etsittiin myös muita vuorovaikutusta tukevia elementtejä, kuten pelisäännöt, palaverin merkitys, omat vuorovaikutustaidot ja niiden kehittäminen. Nämä tuotiin myös kehitysideoihin mukaan.

Tuloksista merkittävin oli se, että haastateltavat kokivat tarvitsevansa kasvokkaisia tapaamisia, jotta vuorovaikutus olisi luontevampaa myös virtuaalisissa palavereissa. Jatkotutkimuksena voisi olla se, kuinka paljon palavereita tarvitaan ja miten usein tarvitsi nähdä livenä, jotta vuorovaikutus virtuaalisissa palavereissa toimisi paremmin. Näkökulmana voisi kuitenkin seuraavassa tutkimuksessa olla se, miten yhteisöllisyyttä voisi lähteä parantamaan.