Mielenterveysasiakkaan ohjautuminen mielenterveyspalveluihin perusterveydenhuollossa : työkalu sairaanhoitajille hoidon kiireellisyyden arviointiin
Viitala, Mari (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204296538
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202204296538
Tiivistelmä
Perusterveydenhuolto on usein ensisijainen paikka, jonne hakeudutaan ensimmäisenä terveyteen liittyvissä asioissa. Mielenterveyden haasteet näkyvät yhä enenevissä määrin perusterveydenhuollossa. Tilanteen kiireellisyyden arviointi voi olla haastavaakin ammattilaiselle. Kuka voi saada ajan nopeammin kuin toinen? Ammattilaisena joutuu pohtimaan hyvin monenlaisia asioita kiireellisyyden arvioinnissa. Kiireellisyyden arvioinnissa voi auttaa jonkinlainen työkalu, kun hoidon tarpeen arviointia tehdään. Työkalu olisi myös tarvittaessa esimerkiksi lääkärin saatavilla, jotta arviointi olisi yhteneväisempää moniammatillisen tiimin kesken.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa työkalu psykiatrisille sairaanhoitajille perusterveydenhuoltoon. Työkalun avulla he arvioivat asiakkaan ohjautumista mielenterveyspalveluihin sekä tilanteen kiireellisyyttä. Tavoitteena oli saada selkeä ja helppokäyttöinen työkalu, jonka avulla arvioidaan asiakkaan tilanteen kiireellisyyttä saada aika psykiatriselle sairaanhoitajalle, lääkärille tai muihin palveluihin. Työkalu on ensisijaisesti tarkoitettu psykiatrisille sairaanhoitajille, mutta tarpeen vaatiessa se on tarkoitettu myös lääkäreille sekä muille ammattilaisille perusterveydenhuoltoon.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä ja kehittämismenetelmänä toimi psykiatristen sairaanhoitajien haastattelu. Tavoitteena oli saada tietoa psykiatrisilta sairaanhoitajilta, millaista työkalua he toivovat käyttöönsä ja minkälainen työkalu auttaisi heitä työssään sekä jonon purkamisessa. Haastattelun avulla työkalua oli helppo lähteä suunnittelemaan, ja jonka myötä työkalusta saatiin sen käyttäjille mieleinen kokonaisuus. Työkalua suunnitellessa ohjenuorana on käytetty muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisua Aikuisten valtakunnalliset yhtenäiset kiireellisen hoidon perusteet. Julkaisussa käsiteltiin kiireellisyyttä diagnooseittain sekä oireittain, hätätilanteesta kiireettömään hoitoon. Tämä julkaisu eroaa kuitenkin perusterveydenhuollossa tehtävästä kiireellisyyden arviosta.
Tulevaisuudessa olisi hienoa kuulla onko työkalusta ollut hyötyä, onko se vaikuttanut jonotilanteen muuttumiseen mielenterveysasiakkaiden kohdalla perusterveydenhuollossa. Jatkotutkimusaiheena työkalun käytettävyyden sekä toimivuuden arviointi voisi olla myös ajankohtaista. Aika näyttää, onko työkalu ollut hyödyllinen käyttäjilleen vai tarvitseeko se muokkaamista.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa työkalu psykiatrisille sairaanhoitajille perusterveydenhuoltoon. Työkalun avulla he arvioivat asiakkaan ohjautumista mielenterveyspalveluihin sekä tilanteen kiireellisyyttä. Tavoitteena oli saada selkeä ja helppokäyttöinen työkalu, jonka avulla arvioidaan asiakkaan tilanteen kiireellisyyttä saada aika psykiatriselle sairaanhoitajalle, lääkärille tai muihin palveluihin. Työkalu on ensisijaisesti tarkoitettu psykiatrisille sairaanhoitajille, mutta tarpeen vaatiessa se on tarkoitettu myös lääkäreille sekä muille ammattilaisille perusterveydenhuoltoon.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä ja kehittämismenetelmänä toimi psykiatristen sairaanhoitajien haastattelu. Tavoitteena oli saada tietoa psykiatrisilta sairaanhoitajilta, millaista työkalua he toivovat käyttöönsä ja minkälainen työkalu auttaisi heitä työssään sekä jonon purkamisessa. Haastattelun avulla työkalua oli helppo lähteä suunnittelemaan, ja jonka myötä työkalusta saatiin sen käyttäjille mieleinen kokonaisuus. Työkalua suunnitellessa ohjenuorana on käytetty muun muassa Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisua Aikuisten valtakunnalliset yhtenäiset kiireellisen hoidon perusteet. Julkaisussa käsiteltiin kiireellisyyttä diagnooseittain sekä oireittain, hätätilanteesta kiireettömään hoitoon. Tämä julkaisu eroaa kuitenkin perusterveydenhuollossa tehtävästä kiireellisyyden arviosta.
Tulevaisuudessa olisi hienoa kuulla onko työkalusta ollut hyötyä, onko se vaikuttanut jonotilanteen muuttumiseen mielenterveysasiakkaiden kohdalla perusterveydenhuollossa. Jatkotutkimusaiheena työkalun käytettävyyden sekä toimivuuden arviointi voisi olla myös ajankohtaista. Aika näyttää, onko työkalu ollut hyödyllinen käyttäjilleen vai tarvitseeko se muokkaamista.