Uuden menetelmän käyttöönotto veden kemiallisen hapenkulutuksen määritykseen
Pyrä, Annukka (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205026707
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205026707
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli validoida standardin SFS 3036 mukainen menetelmä Aqva Finland Oy:n vesilaboratorioon veden kemiallisen hapenkulutuksen määritykseen. Validoinnin tavoitteena oli osoittaa menetelmän soveltuvuus laboratorioon. Validoinnin yhteydessä otettiin käyttöön TitroLine 5000 -titraattori sekä Grant Aqua Pro -lämpöhaude. Opinnäytetyön käytännön osuus toteutettiin Aqva Finland Oy:n laboratoriossa talvella 2021–2022.
SFS 3036:n mukaisessa menetelmässä veden kemiallinen hapenkulutus määritetään hapettamalla näyte permanganaatilla. Validoitavalla menetelmällä korvattaisiin osittain nykyinen laboratoriossa käytössä oleva dikromaattihapetusmenetelmä. Työssä vertailtiin edellä mainituilla menetelmillä saatuja tuloksia keskenään. Uudella menetelmällä saatavat tulokset eivät ole suoraan verrattavissa nykyisen menetelmän antamiin tuloksiin, koska kyseessä ovat eri hapetusmenetelmät, mutta menetelmien lineaarista yhteyttä tarkasteltiin korrelaation avulla ja menetelmien välillä havaittiin vahva lineaarinen yhteys.
Validoinnissa määritettävät parametrit olivat määritysraja, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Näytematriiseina käytettiin kaivo- ja kunnallisvesiä. Standardisoituja vertailumateriaaleja ei ollut mahdollista käyttää validoitavien parametrien määrityksessä.
Suoritetun validoinnin ja saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että menetelmä soveltuu käytettäväksi Aqva Finland Oy:n vesilaboratorioon kemiallisen hapenkulutuksen määritykseen kaivo- ja kunnallisvesistä.
SFS 3036:n mukaisessa menetelmässä veden kemiallinen hapenkulutus määritetään hapettamalla näyte permanganaatilla. Validoitavalla menetelmällä korvattaisiin osittain nykyinen laboratoriossa käytössä oleva dikromaattihapetusmenetelmä. Työssä vertailtiin edellä mainituilla menetelmillä saatuja tuloksia keskenään. Uudella menetelmällä saatavat tulokset eivät ole suoraan verrattavissa nykyisen menetelmän antamiin tuloksiin, koska kyseessä ovat eri hapetusmenetelmät, mutta menetelmien lineaarista yhteyttä tarkasteltiin korrelaation avulla ja menetelmien välillä havaittiin vahva lineaarinen yhteys.
Validoinnissa määritettävät parametrit olivat määritysraja, toistettavuus ja mittausepävarmuus. Näytematriiseina käytettiin kaivo- ja kunnallisvesiä. Standardisoituja vertailumateriaaleja ei ollut mahdollista käyttää validoitavien parametrien määrityksessä.
Suoritetun validoinnin ja saatujen tulosten perusteella voitiin todeta, että menetelmä soveltuu käytettäväksi Aqva Finland Oy:n vesilaboratorioon kemiallisen hapenkulutuksen määritykseen kaivo- ja kunnallisvesistä.