"Kyllä mä suurinpiirtein ravitsemuksen säännöt tiiän" : ravitsemuksen ja ravitsemuspalveluiden merkitys ikääntyneille
Forsström, Helena; Valtonen, Emma (2022)
Forsström, Helena
Valtonen, Emma
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205036874
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205036874
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kotona asuvien ikääntyneiden helsinkiläisten ravitsemuspalveluiden käyttöä sekä tietämystään ravitsemuksesta ja kiinnostustaan sitä kohtaan. Ajan hengen mukaan käsittelimme myös koronapandemian aikaisten rajoitusten vaikutusta aiheeseen. Tavoitteena oli tuoda asiakaslähtöistä tietoa ikääntyneiden ravitsemusta edistävälle Seniorit Tikissä-hankkeelle sekä alan opiskelijoille ja työntekijöille.
Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmin toteutetun opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimi Seniorit Tikissä-hankkeen lisäksi myös Helsingin kaupunki. Työn teoreettisena viitekehyksenä olivat ikääntyneiden ravitsemus ja ravitsemuspalvelut sekä yksinäisyys. Opinnäytetyön avulla selvitettiin sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn sekä ravitsemukseen ja palveluiden käyttöön. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavina oli viisi helsinkiläistä kotona asuvaa ikääntynyttä, joilla ei ollut käytössä vielä kotihoidon palveluita. Haastatteluissa selvitimme ikääntyneiden ravitsemustottumuksia, palveluiden käyttöä ja mahdollisia ajatuksia ja toiveita palveluista sekä viimeisen kahden vuoden aikana vallinneen koronapandemian vaikutuksia. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan analyysimenetelmän keinoin.
Ravitsemus oli runsaasti mielipiteitä nostattava puheenaihe. Haastatteluista saatujen tulosten perusteella voi todeta, että ikääntyneille tärkeämpää ovat omat tottumukset ja tavat kuin tutkittuun teoriatietoon pohjautuvat ravitsemussuositukset. Yhtenäistä oli kuitenkin kolesteroliarvojen seuraaminen sekä suolan määrän huomioiminen. Ravitsemuspalveluista suosituimpia olivat erilaiset lounasravintolat, ja tulevaisuudessa todennäköisimpänä vaihtoehtona nousivat kauppakassipalvelut. Kauppa-asioinnit koettiin tärkeänä toimintakykyä ylläpitävänä asiana ja tämän vuoksi useat tämänhetkiset saatavissa olevat palvelut passivoivana. Koronapandemian aikaiset rajoitukset vaikuttivat voimakkaasti sosiaalisiin suhteisiin lopettaen äkillisesti erilaiset harrastukset sekä perheen ja ystävien tapaamisen. Sosiaalisen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymisellä oli selvät vaikutukset useiden haastateltavien toimintakykyyn.
Ikääntyneet tarvitsevat tietoa toimintakykyä ylläpitävästä ravitsemuksesta. Haastatteluissa kysyttiin terveydenhuollosta saatavasta neuvonnasta ja ohjeistuksesta. Neuvontaa ei ollut lainkaan, tai se liittyi jo olemassa oleviin terveysongelmiin. Tieto olisi tärkeä saattaa käytäntöön jo ennen haasteiden esiintymistä. Palveluita kehittäessä tulisi huomioida mahdollisuus valita sekä räätälöidä itse palveluita omaa toimintakykyä vastaavaksi ilman pelkoa passivoitumisesta.
Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmin toteutetun opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimi Seniorit Tikissä-hankkeen lisäksi myös Helsingin kaupunki. Työn teoreettisena viitekehyksenä olivat ikääntyneiden ravitsemus ja ravitsemuspalvelut sekä yksinäisyys. Opinnäytetyön avulla selvitettiin sosiaalisen eristäytymisen vaikutuksia ikääntyneiden toimintakykyyn sekä ravitsemukseen ja palveluiden käyttöön. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Haastateltavina oli viisi helsinkiläistä kotona asuvaa ikääntynyttä, joilla ei ollut käytössä vielä kotihoidon palveluita. Haastatteluissa selvitimme ikääntyneiden ravitsemustottumuksia, palveluiden käyttöä ja mahdollisia ajatuksia ja toiveita palveluista sekä viimeisen kahden vuoden aikana vallinneen koronapandemian vaikutuksia. Haastattelut analysoitiin teoriaohjaavan analyysimenetelmän keinoin.
Ravitsemus oli runsaasti mielipiteitä nostattava puheenaihe. Haastatteluista saatujen tulosten perusteella voi todeta, että ikääntyneille tärkeämpää ovat omat tottumukset ja tavat kuin tutkittuun teoriatietoon pohjautuvat ravitsemussuositukset. Yhtenäistä oli kuitenkin kolesteroliarvojen seuraaminen sekä suolan määrän huomioiminen. Ravitsemuspalveluista suosituimpia olivat erilaiset lounasravintolat, ja tulevaisuudessa todennäköisimpänä vaihtoehtona nousivat kauppakassipalvelut. Kauppa-asioinnit koettiin tärkeänä toimintakykyä ylläpitävänä asiana ja tämän vuoksi useat tämänhetkiset saatavissa olevat palvelut passivoivana. Koronapandemian aikaiset rajoitukset vaikuttivat voimakkaasti sosiaalisiin suhteisiin lopettaen äkillisesti erilaiset harrastukset sekä perheen ja ystävien tapaamisen. Sosiaalisen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymisellä oli selvät vaikutukset useiden haastateltavien toimintakykyyn.
Ikääntyneet tarvitsevat tietoa toimintakykyä ylläpitävästä ravitsemuksesta. Haastatteluissa kysyttiin terveydenhuollosta saatavasta neuvonnasta ja ohjeistuksesta. Neuvontaa ei ollut lainkaan, tai se liittyi jo olemassa oleviin terveysongelmiin. Tieto olisi tärkeä saattaa käytäntöön jo ennen haasteiden esiintymistä. Palveluita kehittäessä tulisi huomioida mahdollisuus valita sekä räätälöidä itse palveluita omaa toimintakykyä vastaavaksi ilman pelkoa passivoitumisesta.