Lasten alahengitystieinfektioiden hoito ja perheen ohjaus päivystyksessä : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämä opinnäytetyö toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen muodossa lasten alahengitystieinfektioiden hoitoa sekä perheen ohjausta päivystyksessä tutkien. Tarkoituksena oli löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin; Minkälaista hoitoa alahengitystieinfektiota sairastava lapsipotilas tarvitsee? Minkälaista ohjausta perhe tarvitsee päivystyksessä?

Tarkoituksena oli lisätä tietämystä lasten alahengitystieinfektioiden hoidosta sekä perheen ohjauksesta päivystyksessä ja luoda tiivis, mutta kattava katsaus. Tuotetulla tiedolla tähdätään sekä lasten alahengitystieinfektioiden hoidon laadun tukemiseen että lapsipotilaan ja perheen asianmukaiseen ja onnistuneeseen ohjaukseen päivystystilanteessa. Päivystyspoliklinikalla on pulaa kotiutussuunnittelua ja -ohjausta koskevista tutkimuksista, jonka vuoksi opinnäytetyön tuottama tieto täydentää myös tarjolla olevaa tietoperustaa aiheesta.

Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmän tavoin tutkimusaineistoja haettiin CINAHL, Medic, Medline ja PubMed -tietokannoista. Tutkimusaineistoja valikoitui kirjallisuuskatsaukseen yhteensä 11 ja aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tuloksia saatiin virusdiagnostiikan hyödyllisyyden suhteen sekä puolesta että vastaan. Virusdiagnostiikan ei kuitenkaan todettu vaikuttavan potilaan hoitoon tai vähentävän mikrobilääkehoitojen määrää, jonka vuoksi virusdiagnostiikan yleistä käyttöä ei suositella. Alahengitystieinfektioiden hoidon tuloksista tuli esille, että olennaista on keskittyä pääasiallisesti tukevaan hoitoon, eli nesteytys- sekä happihoitoon. Muita hoitomuotoja voidaan kokeilla kohdennetusti niistä mahdollisesti hyötyville. Amoksisilliinin ei todettu todennäköisesti olevan kliinisesti tehokas alempien hengitysteiden infektioiden hoidossa lapsilla. Kotiutusohjauksen vaikuttaviksi tekijöiksi tunnistettiin kotiutusohjeet, kotiutusohjausta antava hoitaja, ympäristö, potilas ja perhe sekä ajoitus. Potilastyytyväisyyteen positiivisesti vaikuttivat päivystyksessä käytetyn ajan edellä enemmän henkilökunnan jakama tieto lapsen sairaudesta, selkeä hoitosuunnitelma, hyvä kivunhoito ja hoitoon osallistumisen mahdollisuus.

Tarpeettomien antibioottikuurien määräämiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota, sillä liiallinen käyttö on haitallista sekä yksilölle että yhteiskunnalle sivuvaikutusten, lisääntyneen mikrobiresistenssin sekä lievien tautien lääketieteellistymiseen liittyvien haittojen vuoksi. Huomioitavaa on myös, että tällä hetkellä terveydenhuollon ammattilaiset saavat vain pienissä määrin muodollista koulutusta ytimekkäästä, selkeästä ja perheen oppimiskyvyt huomioivasta kotiutusohjauksesta, jonka vuoksi lisäkoulutusmahdollisuuksien tarjoaminen olisi aiheellista.