Thoracic outlet -syndroomasta kuntoutuvan fysioterapia
Bruun, Otto; Elenius, Mikko-Samuli (2022)
Bruun, Otto
Elenius, Mikko-Samuli
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205057331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205057331
Tiivistelmä
Neurogeeninen thoracic outlet - syndrooma edustaa noin 95 % kaikista thoracic outlet -syndrooma -tapauksista. Diagnoosi perustuu oireisiin ja kliiniseen tutkimukseen. Oireita voivat olla yläraajan voiman heikentyminen, kipu tai parestesia ja oireet ilmenevät voimakkaammin henkilöillä, jotka joutuvat työnsä tai harrastuksensa puolesta käyttämään yläraajoja jatkuvasti pään yläpuolella tai omaavat poikkeavan ryhdin. Näiden lisäksi myös päähän tai kaulaan kohdistunut vamma voi aiheuttaa rintakehän yläaukeaman kompressiota ja johtaa thoracic outlet -syndroomaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä ja tuoda esiin ajankohtaisin tieto neurogeenisen thoracic outlet-syndrooman fysioterapiaan ja näin lisätä fysioterapeuttien ja muiden sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tietämystä aiheesta. Tutkimusaineisto koostuu tuoreimmista kansainvälisistä tutkimusartikkeleista, jotka on etsitty kansainvälisistä tietokannoista. Aineistossa esiintyviä harjoitteita ja manuaalisen terapian menetelmiä käsitellään neurogeenisen thoracic outlet -syndrooman fysioterapeuttiset menetelmät -kappaleessa ja pohdinta -kappaleessa esitellään tärkeimmät havainnot.
Neurogeenisen thoracic outlet-syndrooman fysioterapia koostuu potilasedukaatiosta, terapeuttisesta harjoittelusta sekä joissain tapauksissa myös manuaalisesta terapiasta. Fysioterapiaa suositellaan kokeiltavaksi 4–6 kuukautta. Terapeuttisen harjoittelun päätavoitteena on vähentää rintakehän yläaukeaman kompressiota vahvistamalla ympäröiviä rakenteita sekä lisäämällä niiden liikkuvuutta. Tapauksissa, joissa fysioterapia ei tuota riittäviä tuloksia, on leikkaus seuraava vaihtoehto.
Jatkotutkimuksille on vallitseva tarve. Satunnaisten kontrollitutkimusten puute edellyttäisi konsensuksen saavuttamista diagnosointiin ja terapian sisältöön. Tämä myös edesauttaisi entistä täsmällisempien terapeuttisten keinojen hyödyntämistä hoitovaihtoehtoina ja tuottaisi toivottavasti entistä parempia tuloksia. Tutkimus, joka käsittelisi eri kuntoutusmetodien pitkäaikaisia tuloksia, olisi varmasti hyödyksi niin kuntoutujille kuin fysioterapeuteille.
Opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä ja tuoda esiin ajankohtaisin tieto neurogeenisen thoracic outlet-syndrooman fysioterapiaan ja näin lisätä fysioterapeuttien ja muiden sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tietämystä aiheesta. Tutkimusaineisto koostuu tuoreimmista kansainvälisistä tutkimusartikkeleista, jotka on etsitty kansainvälisistä tietokannoista. Aineistossa esiintyviä harjoitteita ja manuaalisen terapian menetelmiä käsitellään neurogeenisen thoracic outlet -syndrooman fysioterapeuttiset menetelmät -kappaleessa ja pohdinta -kappaleessa esitellään tärkeimmät havainnot.
Neurogeenisen thoracic outlet-syndrooman fysioterapia koostuu potilasedukaatiosta, terapeuttisesta harjoittelusta sekä joissain tapauksissa myös manuaalisesta terapiasta. Fysioterapiaa suositellaan kokeiltavaksi 4–6 kuukautta. Terapeuttisen harjoittelun päätavoitteena on vähentää rintakehän yläaukeaman kompressiota vahvistamalla ympäröiviä rakenteita sekä lisäämällä niiden liikkuvuutta. Tapauksissa, joissa fysioterapia ei tuota riittäviä tuloksia, on leikkaus seuraava vaihtoehto.
Jatkotutkimuksille on vallitseva tarve. Satunnaisten kontrollitutkimusten puute edellyttäisi konsensuksen saavuttamista diagnosointiin ja terapian sisältöön. Tämä myös edesauttaisi entistä täsmällisempien terapeuttisten keinojen hyödyntämistä hoitovaihtoehtoina ja tuottaisi toivottavasti entistä parempia tuloksia. Tutkimus, joka käsittelisi eri kuntoutusmetodien pitkäaikaisia tuloksia, olisi varmasti hyödyksi niin kuntoutujille kuin fysioterapeuteille.