Vesistöjen suojavyöhykkeiden riittävyys metsälannoitteiden lentolevityksessä
Salo, Mirva (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205108233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205108233
Tiivistelmä
Metsälannoittaminen on tehokkain tapa lisätä puuston kasvua ja hiilensidontaa, mutta lannoittaminen kuormittaa vesistöjä ravinteiden huuhtoutumisen vuoksi. Vesiensuojeluun kiinnitetään valtakunnallisesti huomiota, ja tutkimustuloksien avulla pyritään jatkuvasti tehostamaan vesiensuojelua erilaisilla toimilla.
Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko metsälannoitteiden lentolevitystä varten määriteltyjen vesistöjen suojavyöhykkeet riittävän leveät. Toimeksiantaja, Päijänteen Metsänhoitoyhdistys, esitti työharjoitteluni ohessa kiinnostuksensa vesiensuojelun onnistumiseen lentolannoituksien yhteishankkeessaan.
Tutkimukset suoritettiin Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen lentolevityksen yhteishankkeen kohteilla. Tutkittavat kohteet sijaitsivat järvien tai lampien rannoilla, ja jokainen tutkittava kohde erosi maasto-ominaisuuksiltaan toisistaan. Lannoitteiden leviämistä mitattiin maastoon asennettujen suppiloiden avulla vesistöjen suojavyöhykkeiltä ja lannoitettavien kuvioiden puolelta. Lannoituksen suorittamisen jälkeen suppiloihin kertyneet lannoiterakeet pussitettiin ja punnittiin tuloksien keruuta varten.
Tutkimuksen tuloksista nähdään, että ohjeistuksen mukainen 50 metrin levyinen suojavyöhyke on riittävän leveä välttämään lannoitteiden leviämisen suoraan vesistöihin. Mittaustulosten perusteella suojavyöhykkeen alueelle levisi lannoitteita, mutta huomattavasti vähemmän kuin lannoitettavalle kuviolle. Työn toteutuksen laatu eli levityslinjat ja levityksen onnistuminen nousivat vesiensuojelun onnistumisen kannalta merkittävämmäksi tekijäksi.
Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko metsälannoitteiden lentolevitystä varten määriteltyjen vesistöjen suojavyöhykkeet riittävän leveät. Toimeksiantaja, Päijänteen Metsänhoitoyhdistys, esitti työharjoitteluni ohessa kiinnostuksensa vesiensuojelun onnistumiseen lentolannoituksien yhteishankkeessaan.
Tutkimukset suoritettiin Päijänteen Metsänhoitoyhdistyksen lentolevityksen yhteishankkeen kohteilla. Tutkittavat kohteet sijaitsivat järvien tai lampien rannoilla, ja jokainen tutkittava kohde erosi maasto-ominaisuuksiltaan toisistaan. Lannoitteiden leviämistä mitattiin maastoon asennettujen suppiloiden avulla vesistöjen suojavyöhykkeiltä ja lannoitettavien kuvioiden puolelta. Lannoituksen suorittamisen jälkeen suppiloihin kertyneet lannoiterakeet pussitettiin ja punnittiin tuloksien keruuta varten.
Tutkimuksen tuloksista nähdään, että ohjeistuksen mukainen 50 metrin levyinen suojavyöhyke on riittävän leveä välttämään lannoitteiden leviämisen suoraan vesistöihin. Mittaustulosten perusteella suojavyöhykkeen alueelle levisi lannoitteita, mutta huomattavasti vähemmän kuin lannoitettavalle kuviolle. Työn toteutuksen laatu eli levityslinjat ja levityksen onnistuminen nousivat vesiensuojelun onnistumisen kannalta merkittävämmäksi tekijäksi.