Toimintaterapian merkitys varhaiskasvatuksessa : yhteistyön syventäminen työpajatyöskentelyn avulla
Dahlman, Anne; Lahti, Roosa (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118515
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118515
Tiivistelmä
Aiheena varhaiskasvatuksen ammattilaisten tietoisuus lapsen toimintaterapiasta ja sen menetelmien hyödyntämisestä päiväkodin toiminnassa on tärkeä ja ajankohtainen. Voidaankin kysyä, miksi tätä yhteistyötä juuri tarvitaan varhaiskasvatuksen ja toimintaterapian välille?
Opinnäytetyö on kehittämistyö, joka toteutettiin työpajatyöskentelynä Vantaan kaupungin varhaiskasvatusyksikön päiväkodeissa. Yhteistyökumppaneina toimivat varhaiskasvatusyksikön lisäksi kaksi yksityistä toimintaterapeuttia. Opinnäytetyön aiheena on toimintaterapian merkitys varhaiskasvatuksessa. Aihe nousi esille varhaiskasvatusyksikön henkilöstön keskuudessa, jotka näkivät tarpeen syventää yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja toimintaterapeuttien välillä. Opinnäytetyön tavoite oli kehittää varhaiskasvatuksen ja toimintaterapian yhteistyötä ja tuoda tietoa toimintaterapian menetelmistä, joita voitaisiin hyödyntää varhaiskasvatuksessa.
Toimintaterapian teoreettisiksi taustoiksi valikoitui inhimillisen toiminnan malli eli Model of Human Occupation (MOHO) ja siihen liittyvä toimintaterapiaprosessi, toiminnan terapeuttisen voiman malli sekä ammatillisen harkinnan osalta narratiivinen harkintamuoto. MOHO-mallia hyödynnettiin työpajoissa konkreettisten tapausesimerkkien keksimiseen lapsista, joilla ilmenee haasteita suoriutumisessaan. Tapausesimerkkien lapsille mietittiin yhteisesti soveltuvia toimintaterapian menetelmiä ja niiden hyödynnettävyyttä. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin yhteistyökumppaneilta saatujen alustavien keskustelujen avulla sekä hyödyntämällä menetelmänä työpajatyöskentelyä. Työpajat toteutettiin varhaiskasvatusyksikön molemmissa päiväkodeissa paikan päällä ja sovittuna ajankohtana.
Työpajoissa käytiin läpi sellaisia lasten valmiuksia ja taitoja kehittäviä toimintaterapian menetelmiä, joita olisi helppo ottaa käyttöön varhaiskasvatuksen arjen toimintaan. Osallistujat kokivat työpajan hyödylliseksi ja informatiiviseksi. Tiedon saaminen eri menetelmistä sekä konkreettisten tapausesimerkkien läpikäyminen koettiin tärkeäksi. Molempien työpajojen yhteenvedoissa nousi esiin tarve aistisäätelyn, itsesäätelyn ja tarkkaavaisuuden ylläpidon hallintakeinoille ja menetelmille, joiden avulla voitaisiin tukea lapsen arkea. Lopputuotoksena varhaiskasvatusyksikkö sai julisteen, johon oli koottu esimerkkejä toimintaterapian menetelmistä lapsen erilaisten taitoalueiden harjoittamista varten.
Pohdittavaksi työpajojen osalta jäi, se miten toimintaterapeutteja saataisiin osaksi varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Näin lapsen haasteiden tukemista voitaisiin tapausesimerkkien tuella pohtia yhdessä moniammatillisessa tiimissä. Myös toimintaterapeutit näkivät lapsen tukemiseen keskittyvän työtehtävän varhaiskasvatuksessa merkityksellisenä. Lisäksi itse työpajojen toimintamalli nähtiin jatkossakin hyödyllisenä ja käyttökelpoisena varhaiskasvatuksessa. Jatkokehittämisideana voisi olla pidempikestoiset työpajat, joiden avulla saataisiin lisätietoa ja toimintakeinoja varhaiskasvatuksen arkeen.
Opinnäytetyö on kehittämistyö, joka toteutettiin työpajatyöskentelynä Vantaan kaupungin varhaiskasvatusyksikön päiväkodeissa. Yhteistyökumppaneina toimivat varhaiskasvatusyksikön lisäksi kaksi yksityistä toimintaterapeuttia. Opinnäytetyön aiheena on toimintaterapian merkitys varhaiskasvatuksessa. Aihe nousi esille varhaiskasvatusyksikön henkilöstön keskuudessa, jotka näkivät tarpeen syventää yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja toimintaterapeuttien välillä. Opinnäytetyön tavoite oli kehittää varhaiskasvatuksen ja toimintaterapian yhteistyötä ja tuoda tietoa toimintaterapian menetelmistä, joita voitaisiin hyödyntää varhaiskasvatuksessa.
Toimintaterapian teoreettisiksi taustoiksi valikoitui inhimillisen toiminnan malli eli Model of Human Occupation (MOHO) ja siihen liittyvä toimintaterapiaprosessi, toiminnan terapeuttisen voiman malli sekä ammatillisen harkinnan osalta narratiivinen harkintamuoto. MOHO-mallia hyödynnettiin työpajoissa konkreettisten tapausesimerkkien keksimiseen lapsista, joilla ilmenee haasteita suoriutumisessaan. Tapausesimerkkien lapsille mietittiin yhteisesti soveltuvia toimintaterapian menetelmiä ja niiden hyödynnettävyyttä. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin yhteistyökumppaneilta saatujen alustavien keskustelujen avulla sekä hyödyntämällä menetelmänä työpajatyöskentelyä. Työpajat toteutettiin varhaiskasvatusyksikön molemmissa päiväkodeissa paikan päällä ja sovittuna ajankohtana.
Työpajoissa käytiin läpi sellaisia lasten valmiuksia ja taitoja kehittäviä toimintaterapian menetelmiä, joita olisi helppo ottaa käyttöön varhaiskasvatuksen arjen toimintaan. Osallistujat kokivat työpajan hyödylliseksi ja informatiiviseksi. Tiedon saaminen eri menetelmistä sekä konkreettisten tapausesimerkkien läpikäyminen koettiin tärkeäksi. Molempien työpajojen yhteenvedoissa nousi esiin tarve aistisäätelyn, itsesäätelyn ja tarkkaavaisuuden ylläpidon hallintakeinoille ja menetelmille, joiden avulla voitaisiin tukea lapsen arkea. Lopputuotoksena varhaiskasvatusyksikkö sai julisteen, johon oli koottu esimerkkejä toimintaterapian menetelmistä lapsen erilaisten taitoalueiden harjoittamista varten.
Pohdittavaksi työpajojen osalta jäi, se miten toimintaterapeutteja saataisiin osaksi varhaiskasvatuksen henkilöstöä. Näin lapsen haasteiden tukemista voitaisiin tapausesimerkkien tuella pohtia yhdessä moniammatillisessa tiimissä. Myös toimintaterapeutit näkivät lapsen tukemiseen keskittyvän työtehtävän varhaiskasvatuksessa merkityksellisenä. Lisäksi itse työpajojen toimintamalli nähtiin jatkossakin hyödyllisenä ja käyttökelpoisena varhaiskasvatuksessa. Jatkokehittämisideana voisi olla pidempikestoiset työpajat, joiden avulla saataisiin lisätietoa ja toimintakeinoja varhaiskasvatuksen arkeen.