Ikääntyvän kokemuksellisen hyvinvoinnin ja osallisuuden tukeminen palvelukeskuksessa : ehdotuksia ennaltaehkäisevän toiminnan ja työotteen edistämiseen

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön aiheena on kolmasikäläisten eli suureen ikäluokkaan kuuluvien ikääntyvien kokemuksellisen hyvinvoinnin ja osallisuuden tukeminen. Tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia palvelukeskuksen asiakkailla on omasta ikääntymisestään sekä millaisia hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia heillä on omassa elämässään sekä palvelukeskuksen toiminnassa. Tarkoituksena on lisätä tietoa asiakkaiden kokemuksista sekä löytää keinoja ja menetelmiä, joiden avulla moninaisten ikääntyneiden osallisuutta ja hyvinvointia voidaan tukea palvelukeskuksissa. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön kohteena oli yksi Espoon kaupungin kuudesta palvelukeskuksesta.

Kolmas ikä on työiän ja vanhuuden väliin jäävä elämänvaihe. Kyse on väestöilmiöstä, jonka taustalla on suurten ikäluokkien eläköityminen sekä ihmisen eliniän pidentyminen. Kolmasikäläiset ovat tänä päivänä yhä moninaisempia, mikä näkyy esimerkiksi toimintakyvyn, sosiaalisen pääoman, terveydentilan ja toimeentulon vaihteluna. Osallisuus on yksi merkittävimmistä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja osallisuuden kokemus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin.

Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelujen avulla keväällä 2021. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Teoreettinen viitekehys muodostui kolmannen iän teoriasta, Erik Allardtin hyvinvointiteoriasta sekä sosiokulttuuriseen vanhuuskäsitykseen ja sosiaalipedagogiseen osallisuuteen liittyvästä lähestymistavasta, aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä.

Johtopäätöksenä voitiin todeta haastateltavien kokemuksilla olevan yhtäläisyyttä sekä keskenään että teoreettisen viitekehyksen kanssa. Kaikki haastateltavat kokivat ikääntymisen olevan yksilöllistä. Kukaan heistä ei kokenut olevansa vanhus. Tärkeimpiä hyvinvoinnin lähteitä olivat läheiset ihmissuhteet sekä itselleen mielekäs tekeminen. Kaikki kokivat eläköitymisen tuoneen vapautta ja aikaa omalle itselleen, mutta kaipaavansa arkeensa myös säännöllistä tekemistä. Palvelukeskus on heille paikka, jossa he voivat tavata muita ihmisiä, kokea tulevansa kohdatuksi ja kuuluvansa yhteisöön, osallistua mielekkääseen tekemiseen sekä saavansa tarvittaessa tukea ja ohjausta omaa hyvinvointia koskeviin asioihin.

Haastateltavilta tuli useita kehittämisideoita palvelukeskuksen toimintaan. Eniten toivottiin yhteisöllistä sosiokulttuurista toimintaa sekä tapahtumia, joihin ikääntyneet voivat kokoontua keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia tai tekemään yhdessä jotain mielekästä. Kehittämistyöni pohjalta esitän palvelukeskuksissa yhdessä pohdittavaksi moninaisten ikääntyvien sosiaalipedagogisten ohjausmenetelmien tai erilaisten yhteiskehittämisen menetelmien hyödyntämistä, joita kehittämällä voitaisiin jatkossa tukea paremmin ikääntyvien osallisuutta omaan hyvinvointiin ja elämään.

The subject of this research-based development study is to support experiential well-being and inclusion of third age people, i.e. the baby boomer generation. The aim is to analyse the experiences of the service centre's clients on their own aging, and what kind of well-being and inclusion experiences they have in the service centre's operations. The target is to increase knowledge of client experiences and to promote inclusion and well-being of elderly people in service centres. The working life partner was an elderly service centre in the city of Espoo.

The third age is the stage of life between working life and old age. This demographic phenomenon is driven by the retirement of large age groups and the increase in human life expectancy. Today, people in the third age are diverse in terms of functional capacity, social capital, health status, and livelihoods. Inclusion is one of the most important factors influencing human well-being.

The data collection was carried out through thematic interviews in spring 2021. The analysis method was qualitative content analysis. The theoretical framework consisted of third-age theory, the theory of well-being, and sociocultural understanding of old age and social pedagogical inclusion.

In conclusion, the experiences of the interviewees were similar both to each other and to previous studies. All interviewees felt that aging was individual, and none of them felt old. Main sources of well-being were close relationships and doing things for oneself. Everyone felt that retirement had brought freedom and time for themselves, but they also missed their daily routines. For them, the service centre is a place to meet other people, feel met and belonging to the community, participate in meaningful activities and receive support and guidance for their own well-being.

Several ideas were received for developing the operations of the service centre. Most desired were socio-cultural community activities and events where seniors could come together to discuss and share experiences or to do something meaningful together.

On the basis of my development work, the service centres could jointly use various methods of social pedagogical guidance and co-development for aging people. In this way, inclusion of elderly people in their own well-being and lives could be better supported in future.