Ikääntyvän kokemuksellisen hyvinvoinnin ja osallisuuden tukeminen palvelukeskuksessa : ehdotuksia ennaltaehkäisevän toiminnan ja työotteen edistämiseen
Reijonaho, Kirsi (2022)
Reijonaho, Kirsi
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118613
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205118613
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön aiheena on kolmasikäläisten eli suureen ikäluokkaan kuuluvien ikääntyvien kokemuksellisen hyvinvoinnin ja osallisuuden tukeminen. Tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia palvelukeskuksen asiakkailla on omasta ikääntymisestään sekä millaisia hyvinvoinnin ja osallisuuden kokemuksia heillä on omassa elämässään sekä palvelukeskuksen toiminnassa. Tarkoituksena on lisätä tietoa asiakkaiden kokemuksista sekä löytää keinoja ja menetelmiä, joiden avulla moninaisten ikääntyneiden osallisuutta ja hyvinvointia voidaan tukea palvelukeskuksissa. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön kohteena oli yksi Espoon kaupungin kuudesta palvelukeskuksesta.
Kolmas ikä on työiän ja vanhuuden väliin jäävä elämänvaihe. Kyse on väestöilmiöstä, jonka taustalla on suurten ikäluokkien eläköityminen sekä ihmisen eliniän pidentyminen. Kolmasikäläiset ovat tänä päivänä yhä moninaisempia, mikä näkyy esimerkiksi toimintakyvyn, sosiaalisen pääoman, terveydentilan ja toimeentulon vaihteluna. Osallisuus on yksi merkittävimmistä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja osallisuuden kokemus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin.
Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelujen avulla keväällä 2021. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Teoreettinen viitekehys muodostui kolmannen iän teoriasta, Erik Allardtin hyvinvointiteoriasta sekä sosiokulttuuriseen vanhuuskäsitykseen ja sosiaalipedagogiseen osallisuuteen liittyvästä lähestymistavasta, aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä.
Johtopäätöksenä voitiin todeta haastateltavien kokemuksilla olevan yhtäläisyyttä sekä keskenään että teoreettisen viitekehyksen kanssa. Kaikki haastateltavat kokivat ikääntymisen olevan yksilöllistä. Kukaan heistä ei kokenut olevansa vanhus. Tärkeimpiä hyvinvoinnin lähteitä olivat läheiset ihmissuhteet sekä itselleen mielekäs tekeminen. Kaikki kokivat eläköitymisen tuoneen vapautta ja aikaa omalle itselleen, mutta kaipaavansa arkeensa myös säännöllistä tekemistä. Palvelukeskus on heille paikka, jossa he voivat tavata muita ihmisiä, kokea tulevansa kohdatuksi ja kuuluvansa yhteisöön, osallistua mielekkääseen tekemiseen sekä saavansa tarvittaessa tukea ja ohjausta omaa hyvinvointia koskeviin asioihin.
Haastateltavilta tuli useita kehittämisideoita palvelukeskuksen toimintaan. Eniten toivottiin yhteisöllistä sosiokulttuurista toimintaa sekä tapahtumia, joihin ikääntyneet voivat kokoontua keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia tai tekemään yhdessä jotain mielekästä. Kehittämistyöni pohjalta esitän palvelukeskuksissa yhdessä pohdittavaksi moninaisten ikääntyvien sosiaalipedagogisten ohjausmenetelmien tai erilaisten yhteiskehittämisen menetelmien hyödyntämistä, joita kehittämällä voitaisiin jatkossa tukea paremmin ikääntyvien osallisuutta omaan hyvinvointiin ja elämään.
Kolmas ikä on työiän ja vanhuuden väliin jäävä elämänvaihe. Kyse on väestöilmiöstä, jonka taustalla on suurten ikäluokkien eläköityminen sekä ihmisen eliniän pidentyminen. Kolmasikäläiset ovat tänä päivänä yhä moninaisempia, mikä näkyy esimerkiksi toimintakyvyn, sosiaalisen pääoman, terveydentilan ja toimeentulon vaihteluna. Osallisuus on yksi merkittävimmistä ihmisen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja osallisuuden kokemus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin.
Aineiston keruu toteutettiin teemahaastattelujen avulla keväällä 2021. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmää. Teoreettinen viitekehys muodostui kolmannen iän teoriasta, Erik Allardtin hyvinvointiteoriasta sekä sosiokulttuuriseen vanhuuskäsitykseen ja sosiaalipedagogiseen osallisuuteen liittyvästä lähestymistavasta, aiemmista tutkimuksista ja selvityksistä.
Johtopäätöksenä voitiin todeta haastateltavien kokemuksilla olevan yhtäläisyyttä sekä keskenään että teoreettisen viitekehyksen kanssa. Kaikki haastateltavat kokivat ikääntymisen olevan yksilöllistä. Kukaan heistä ei kokenut olevansa vanhus. Tärkeimpiä hyvinvoinnin lähteitä olivat läheiset ihmissuhteet sekä itselleen mielekäs tekeminen. Kaikki kokivat eläköitymisen tuoneen vapautta ja aikaa omalle itselleen, mutta kaipaavansa arkeensa myös säännöllistä tekemistä. Palvelukeskus on heille paikka, jossa he voivat tavata muita ihmisiä, kokea tulevansa kohdatuksi ja kuuluvansa yhteisöön, osallistua mielekkääseen tekemiseen sekä saavansa tarvittaessa tukea ja ohjausta omaa hyvinvointia koskeviin asioihin.
Haastateltavilta tuli useita kehittämisideoita palvelukeskuksen toimintaan. Eniten toivottiin yhteisöllistä sosiokulttuurista toimintaa sekä tapahtumia, joihin ikääntyneet voivat kokoontua keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia tai tekemään yhdessä jotain mielekästä. Kehittämistyöni pohjalta esitän palvelukeskuksissa yhdessä pohdittavaksi moninaisten ikääntyvien sosiaalipedagogisten ohjausmenetelmien tai erilaisten yhteiskehittämisen menetelmien hyödyntämistä, joita kehittämällä voitaisiin jatkossa tukea paremmin ikääntyvien osallisuutta omaan hyvinvointiin ja elämään.