Big bandin puhallinsoittimien haasteet sovittajan silmin

Abstract

Käsittelen opinnäytetyössäni big band –sovittamista puhallinsoittimien näkökulmasta, tarkoituksenani eritellä soittamisen haasteellisuutta lisääviä tekijöitä. Pyrin myös tarjoamaan ratkaisuja siihen kuinka sovittaja voi sovitustyössään nämä tekijät huomioida. Olen huomannut, että ilman omakohtaista puhallinsoitinkokemusta big bandin puhaltimien soittamiseen liittyvät haasteet ovat monelle hyvin vieraita. Lisäksi koen mielekkääksi opintojen lopuksi koota tulevien työtehtävieni kannalta oleellista tietoa jäsennellyksi kokonaisuudeksi, josta uskon olevan apua myös muille.

Työni on reflektiotutkimus, jonka materiaali koostuu omista kokemuksistani soittajana, kapellimestarina ja säveltäjä-sovittajana. Näitä kokemuksia olen täydentänyt alan kirjallisuudella. Big band -kentällä liikkuu paljon hiljaista tietoa, jota on vaikea löytää kirjallisessa muodossa. Suuri osa omistakin tiedoistani on kertynyt keskustelujen ja harjoitusten aikana esitettyjen yksittäisten anekdoottien myötä, jotka ovat kerrostuneet aiempien tietojeni ja kokemusteni päälle. Työtä varten perehdyin kustantajien käyttämään grade-luokitusjärjestelmän sekä big band –kokoonpanon historiaan, sen rakenteeseen ja roolitukseen.

Haasteellisuutta lisäävät tekijät olen jakanut musiikin hahmotukseen ja soittimien soittotekniikkaan liittyviin haasteisiin. Haasteellisuuteen vaikuttavat tekijät ovat samat niin ammatti- kuin harrastesoittajilla, mutta niiden vaikuttavuus on eri tasoisille soittajille erilainen. Soittorekisteri, kompleksinen rytmiikka ja erilaiset soittoefektit eivät tuota ammattilaisille ongelmia, mutta voivat olla aloittelijoille jopa este sovituksen soittamiseksi.

Kaikilla tasoilla tulee kiinnittää huomiota puhallinsoittajien kestävyyteen ja ilman riittävyyteen. Crescendon soittaminen pitkän fraasin lopuksi on vaikea toteuttaa, jos kaikki ilma on jo kulutettu sitä ennen. Soitettava materiaali on hyvä jakaa tasaisesti pitkin sovitusta - sama materiaali soitettuna yhdellä kertaa rasittaa enemmän kuin jaettuna tasaisesti pitkin sovitusta. Selkeä nuottikuva sekä riittävät esitysmerkinnät nopeuttavat sovituksen omaksumista ja ohjaavat oikeaan lopputulokseen. Työni tulokset olen tiivistänyt ”Sovittajan huoneentauluun”, joka on työni liitteenä.

This thesis focuses on arranging for the wind instruments in big band music. The primary purpose of the study is to analyze the factors that increase the difficulty of the arrangements. I also suggest ideas for how arrangers can identify these factors. I have noticed that it is very hard to know what kind of passages are difficult to play with wind instruments if you do not have any experience in playing them.

The foundation of the study consists of my own experiences as a trumpet player, conductor, composer and arranger. In the field of big band music, there is a lot of tacit knowledge that is hard to find in literature. That is why most of my information comes from conversations and rehearsals. For this thesis, I studied relevant literature that complemented this tacit knowledge and informed myself about the grade system used by music publishers and the history and line-up of big bands as well as the roles assigned for different instruments.

I have divided the factors that increase the difficulty of the arrangement into two sections: challenges of music perception and challenges of instrumental technique. Those factors are the same for professionals and amateurs but their implications are different. Range, complex rhythms and different playing effects could be impossible to play for amateurs whereas they do not require any extra attention from professionals.

When writing for wind players, you have to pay attention to the players’ endurance and breathing. It could be very difficult to play crescendo in the end of a long phrase, if the players have already exhausted most of the air. It is a good idea to pace out the parts to be played during the arrangement. It is more difficult to play all the material at once, rather than in shorter passages with breaks in between. Unambiguous notation and sufficient expression of phrasing marks facilitate the learning of new compositions. I have sum-marized the results of my thesis in a set of guidelines for arranging for wind instruments.