Teipinpoistomenetelmien testaaminen ja soveltaminen grafiikanvedosten konservoinnissa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkitaan teipinpoistomenetelmiä, ja pyritään selvittämään, mitkä menetelmät toimivat konservointitoimenpiteissä. Työssä on tarkoitus selvittää teipin ikääntymisen vaikutuksia paperisten teosten ulkonäköön ja kuntoon. Teippien poistettavuutta testattiin keinotekoisesti ikäännytetyllä testimateriaalilla, joka toimi tutkimuksen pohjana. Testiteipeiksi valittiin kumi- ja akryyliliimaisia teippejä niiden yleisyyden vuoksi. Testattavat teipit kiinnitettiin kahdelle erilaiselle paperille. Haluttiin tutkia myös paperin vaikutusta teipinpoistoon. Opinnäytetyöhön on koottu tietoa teipin historiasta, koostumuksesta, ikääntymisestä ja valmistuksesta. Työssä käydään läpi teippeihin liittyvää termistöä, ja termistö on koottu työn liitteeksi.

Teippejä tutkittiin FTIR-spektrometrialla. Referenssien puutteen takia liimojen koostumuksia ei pystytty todentamaan. Tuloksiin voidaan palata myöhemmin, kun referenssiaineisto on saatavilla. Tunnettujen valmistajien teipeistä oli kuitenkin mahdollista löytää tietoa valmistajien kotisivuilta. Teippinäytteiden ikäännytyksen aiheuttaman värinmuutoksen arviointiin käytettiin VIS-spektrofotometriaa. Teippien poistoa testattiin mekaanisilla menetelmillä. Myös teippien liukoisuutta testattiin. Mekaaninen poisto osoittautui haastavaksi, eikä useimmissa tapauksissa toiminut. Teippien liukoisuustestit osoittivat liuottimien toimivan hyvin teipinpoistossa, mutta niiden käytön olevan riski paperille. Tutkimuksen tulokset tukevat jo aiemmista tutkimuksista saatuja tietoja. Työ tarjoaa kuitenkin käytännön läheisen näkökulman teipinpoistoon.

Käytännöntyöosuuden konservointikohteina toimivat Pohjola Pankin Taidesäätiön omistamat neljä suomalaista grafiikanvedosta, joissa kaikissa oli teippivaurioita. Konservoinnissa keskityttiin teipinpoistoon, mikä onnistui suurimmaksi osakseen hyvin. Yhden grafiikanvedoksen konservointi oli haastavaa pitkälle ikääntyneen kumiliimatahran takia. Poistotoimenpiteet aloitettiin liuottimilla, mutta niiden huomattiin aiheuttavan riskin liiman hallitsemattomalle leviämiselle. Suurin osa teippiliimatahraa päätettiin jättää teokseen, ja keskityttiin häivyttämään pienempiä tahroja.

Tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että tuoreemman teipin poisto onnistuu paremmin kuin ikääntyneen. Pitkälle ikääntyneen, kumipohjaisen teippiliiman poistotoimenpiteet osoittautuivat tässä työssä kohteelle suurimmaksi riskiksi. Teipinpoiston onnistumiseen vaikuttaa paljon paperi, jolle teippi on liimattu.

The purpose of this Thesis is to examine and evaluate safe methods for tape removal in conservation of paper objects. The effects of aging tape on the appearance of paper objects were examined. The removability of pressure sensitive tapes was tested with artificially aged test samples, which form the base of this study. For the test samples six different acrylic- and rubber adhesive based pressure sensitive tapes were selected, and two different artist papers. The effects of the substrate paper on tape removal were taken in to consideration. Information about history, manufacture, composition and aging of tape has been collected from different sources. The glossary of terms considering pressure sensitive tape is reviewed throughout the thesis, and has been assembled as an appendix.

The test sample tapes were examined with FTIR-spectrometry to identify the adhesive composition. The lack of reference made identification impossible. Basic information about materials was available on homepages of manufacturers. To evaluate the change in colour brought by artificial aging, VIS- spectrophotometry was used. Mechanical methods for removing tape were tested. They did not give good results and the paper substrates were easily damaged. The solubility of the tape adhesives was tested with different solvents. Solvents proved to be effective in tape removal; however they create a risk of damaging the paper objects. The results acquired from this study support the results from earlier tests and studies. This Thesis offers a hands-on take on tape removal in conservation.

The objects for the practical part of the Thesis were four graphic prints from Pohjola Bank Art Foundation. Each print had tape and tape adhesive stains, some were more damaged than others. The main aim for conservation was to remove the tapes and adhesive residues, which was done successfully for most part. Problems occurred with a print which had a large rubber adhesive residue stain on the verso. Solvents were used to remove the stain, but the spreading of the dissolved adhesive was uncontrollable and the procedure was stopped. Smaller adhesive residues and stains were removed and faded out from the recto.

Based on the tests and examination done here, it can be said that the less degraded the adhesive the easier it is to remove. The most damaging aspect for paper in this study proved to be the attempts to remove highly aged rubber adhesive with solvents. The paper substrate is also a considerable factor when conservation procedures are evaluated.