Östersundomin kirkon grafiikanvedosten konservointi
Hakala, Liisi (2014)
Hakala, Liisi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405137568
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405137568
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli kahden hyvin huonokuntoisen grafiikanvedoksen konservointi. Vedoksissa oli likaa, deformaatiota, repeämiä ja muita pintavaurioita. Lisäksi paperi oli haurasta. Vedokset kuuluvat yhdeksän vedoksen sarjaan, joka kertoo Jeesuksen elämästä. Vedossarja on ajoitettu 1700-luvulle, ja sen on mahdollisesti kaivertanut ja vedostanut augsburgilainen Georg Christoph Kilian. Vedosten tekniikka on mezzotinto. Ne ovat olleet ripustettuina Östersundomin kirkon lehterikaiteelle. Kirkon ja sen esineistön omistaa Helsingin seurakuntayhtymä.
Tämä opinnäytetyö on tapauskohtainen tutkimus. Teoriaosuus käsittelee paperin vaurioitumisprosesseja kuten hapettumista ja happamoitumista ja olosuhteiden vaikutusta niihin. Teoriaosuudessa esitellään ainoastaan keskeiset olosuhteiden vaikutusten ja vaurioitumismekanismien pääasialliset syyt ja tyypit, jotka ilmeisimmin liittyvät vedossarjaan. Lisäksi pohdittiin harvinaisen vedossarjan kulttuurihistoriallista merkitystä ja sen tulevaa säilytystä. Tämän perusteella sarjalle laadittiin säilytyssuositus ja kehystyssuunnitelma.
Vedossarja dokumentoitiin ja valokuvattiin. Konservointiin valittiin vedokset, joissa ei ollut taustapahvia ja jotka olivat sen vuoksi epästabiileja. Paperille tehtiin kuitu- ja pintaliimausanalyysi sekä pH-mittauksia. Vedoksille laadittiin konservointisuunnitelma, jonka pohjalta konservointitoimenpiteet toteutettiin. Ensimmäisenä vedokset irrotettiin kehyksistään ja kuivapuhdistettiin. Tämän jälkeen vedokset pestiin upotus- ja höyrytyspesulla. Pesun jälkeen vedokset taustattiin japaninpaperilla pöytääntaustausmenetelmällä, jonka aikana ne myös suoristuivat. Viimeisenä vedokset retusoitiin.
Hajoamispisteessä olevien vedosten säilyminen turvattiin konservoinnin ja suojamateriaalien avulla. Tehtyjen konservointitoimenpiteiden avulla palautettiin hyvin vaurioituneiden vedosten tulkittavuus, joka oli lähes välittömässä vaarassa kadota.
Tämä opinnäytetyö on tapauskohtainen tutkimus. Teoriaosuus käsittelee paperin vaurioitumisprosesseja kuten hapettumista ja happamoitumista ja olosuhteiden vaikutusta niihin. Teoriaosuudessa esitellään ainoastaan keskeiset olosuhteiden vaikutusten ja vaurioitumismekanismien pääasialliset syyt ja tyypit, jotka ilmeisimmin liittyvät vedossarjaan. Lisäksi pohdittiin harvinaisen vedossarjan kulttuurihistoriallista merkitystä ja sen tulevaa säilytystä. Tämän perusteella sarjalle laadittiin säilytyssuositus ja kehystyssuunnitelma.
Vedossarja dokumentoitiin ja valokuvattiin. Konservointiin valittiin vedokset, joissa ei ollut taustapahvia ja jotka olivat sen vuoksi epästabiileja. Paperille tehtiin kuitu- ja pintaliimausanalyysi sekä pH-mittauksia. Vedoksille laadittiin konservointisuunnitelma, jonka pohjalta konservointitoimenpiteet toteutettiin. Ensimmäisenä vedokset irrotettiin kehyksistään ja kuivapuhdistettiin. Tämän jälkeen vedokset pestiin upotus- ja höyrytyspesulla. Pesun jälkeen vedokset taustattiin japaninpaperilla pöytääntaustausmenetelmällä, jonka aikana ne myös suoristuivat. Viimeisenä vedokset retusoitiin.
Hajoamispisteessä olevien vedosten säilyminen turvattiin konservoinnin ja suojamateriaalien avulla. Tehtyjen konservointitoimenpiteiden avulla palautettiin hyvin vaurioituneiden vedosten tulkittavuus, joka oli lähes välittömässä vaarassa kadota.