Offline-ohjelmointi cobot-hitsauksessa
Kero, Markus (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205159338
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205159338
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Scanfil EMS Oy. Opinnäytetyössä etsittiin sopivin offline-ohjelmointiohjelmisto Scanfilin yhteistyörobottihitsaussoluun ja selvitettiin, onko yrityksen tarkoituksenmukaista investoida tähän ohjelmistoon. Solussa oli Universal Robots -valmistajan UR10e-robotti, ja tälle robotille oli FSK SmartArc -lisälaite ja -liitännäisohjelmisto, jolla helpotettiin hitsausohjelmien luontia robotilla. Työssä tehtiin kartoitus ja vertailu saatavilla olevista ohjelmista. Vertailusta valittiin sopivin vaihtoehto. Testausvaiheessa valitulla ohjelmistolla ja FSK SmartArcilla luotiin omat hitsausohjelmat kahdelle eri tuotteelle. Hitsausohjelmien testaus ja FSK SmartArc -ohjelmat luotiin Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) Linnanmaan kampuksen yhteistyörobottihitsaussolulla. Testauksesta kerättiin käyttökokemuksia ja vertailuaikoja, joita hyödynnettiin kustannusvertailussa.
Työssä lopuksi tehtiin kustannusvertailu SmartArcin ja valitun ohjelmiston välillä.
Ohjelmistojen vertailussa aluksi karsittiin ohjelmistoja ja sen jälkeen valittiin tarkempaan vertailuun kolme sopivimpaa ohjelmistoa: RoboDK, OCTOPUZ, Delmia Robotics ja Oamkilla testauskäytössä oleva Delfoi. Tarkemmassa vertailussa ohjelmistot otettiin testikäyttöön mahdollisuuksien mukaan. Tarkemman vertailun perusteella valittiin työssä käytettävä offline-ohjelmointiohjelmisto.
Testausvaiheessa valittuun offline-ohjelmointiohjelmistoon rakennettiin digitaalinen kaksonen Oamkin yhteistyörobottihitsaussolusta. Digitaalinen kaksonen kalibroitiin vastaamaan fyysistä solua. Tämän jälkeen ohjelmistolla luotiin hitsausohjelmat, joilla tuotteet testihitsattiin. Testausvaiheessa ratkottiin esiin tulevia ongelmia ja selvitettiin, kuinka saadaan ohjelmiston ohjelmilla annettua tarvittavat käskyt hitsauksen aloitukseen ja lopetukseen.
Työssä ohjelmistoksi vertailusta valikoitui RoboDK:n ohjelmisto. RoboDK oli vertailuissa selvästi sopivin vaihtoehto Scanfilin yhteistyörobottihitsaussoluun. Se oli myös edullisin vaihtoehto ohjelmistoista. RoboDK:n ja FSK SmartArcin välisessä kustannusvertaillussa SmartArc osoittautui tarkoituksenmukaisemmaksi työkaluksi. SmartArc oli paljon helppokäyttöisempi ja sillä oli nopeampi luoda hitsausohjelmia kuin RoboDK:lla. RoboDK-ohjelmiston käytön tuomat edut eivät olleet tarpeeksi korvaamaan SmartArcin nopeampaa ohjelman luontia kustannusvertailussa. RoboDK oli hyödyllinen ja toimiva ohjelmisto, mutta Scanfilin yhteistyörobottihitsaussolussa sillä ei saavutettaisi lisäarvoa. Päinvastoin se lisäisi solun kustannuksia.
Työssä lopuksi tehtiin kustannusvertailu SmartArcin ja valitun ohjelmiston välillä.
Ohjelmistojen vertailussa aluksi karsittiin ohjelmistoja ja sen jälkeen valittiin tarkempaan vertailuun kolme sopivimpaa ohjelmistoa: RoboDK, OCTOPUZ, Delmia Robotics ja Oamkilla testauskäytössä oleva Delfoi. Tarkemmassa vertailussa ohjelmistot otettiin testikäyttöön mahdollisuuksien mukaan. Tarkemman vertailun perusteella valittiin työssä käytettävä offline-ohjelmointiohjelmisto.
Testausvaiheessa valittuun offline-ohjelmointiohjelmistoon rakennettiin digitaalinen kaksonen Oamkin yhteistyörobottihitsaussolusta. Digitaalinen kaksonen kalibroitiin vastaamaan fyysistä solua. Tämän jälkeen ohjelmistolla luotiin hitsausohjelmat, joilla tuotteet testihitsattiin. Testausvaiheessa ratkottiin esiin tulevia ongelmia ja selvitettiin, kuinka saadaan ohjelmiston ohjelmilla annettua tarvittavat käskyt hitsauksen aloitukseen ja lopetukseen.
Työssä ohjelmistoksi vertailusta valikoitui RoboDK:n ohjelmisto. RoboDK oli vertailuissa selvästi sopivin vaihtoehto Scanfilin yhteistyörobottihitsaussoluun. Se oli myös edullisin vaihtoehto ohjelmistoista. RoboDK:n ja FSK SmartArcin välisessä kustannusvertaillussa SmartArc osoittautui tarkoituksenmukaisemmaksi työkaluksi. SmartArc oli paljon helppokäyttöisempi ja sillä oli nopeampi luoda hitsausohjelmia kuin RoboDK:lla. RoboDK-ohjelmiston käytön tuomat edut eivät olleet tarpeeksi korvaamaan SmartArcin nopeampaa ohjelman luontia kustannusvertailussa. RoboDK oli hyödyllinen ja toimiva ohjelmisto, mutta Scanfilin yhteistyörobottihitsaussolussa sillä ei saavutettaisi lisäarvoa. Päinvastoin se lisäisi solun kustannuksia.