Ensihoidon kenttäjohtajien ja esihenkilöiden resilienssi pitkäkestoisen häiriötilanteen aikana

Abstract

Covid-19 pandemian myötä terveydenhuollossa eletään pitkäkestoista häiriötilannetta. Ensihoitopalvelu toimii terveydenhuollon etulinjassa tässä häiriötilanteessa. Häiriötilanne tuo mukanaan erilaisia haasteita muun muassa työssä jaksamiseen. Resilienssiä kuvataan kyvyksi selviytyä haasteista, palautua ja jopa oppia niistä. Yksilön resilienssi muuttuu läpi elämän ja sitä voidaan kehittää, joten haasteiden keskellä oman resilienssin tunnistaminen ja sen vahvistaminen sekä itsenäisesti, että organisaation tuella on tärkeä jaksamista tukeva asia.

Tämä opinnäytetyö on tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa lähestymistapana käytettiin toimintatutkimusta. Tarkoituksena oli kuvailla ensihoito-organisaatiossa työskentelevien kenttäjohtajien ja esihenkilöiden kokemuksia omasta resilienssistä ja sen riittävyydestä pitkäkestoisen häiriötilanteen aikana. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa esihenkilötasolla työskentelevien resilienssin vahvistamisesta ja kehittää ensihoito-organisaatiolla ehdotus toimintamallista esihenkilöiden ja kenttäjohtajien resilienssin tukemiseen pitkäkestoisessa häiriötilanteessa.

Tietoperustassa tarkasteltiin yksilön resilienssiä, ensihoitopalvelun johtamisjärjestelmää sekä terveydenhuollon varautumista normaaliolojen häiriötilanteeseen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelemalla kuutta ensihoidon esihenkilöä tai kenttäjohtajaa. Yksilöhaastattelut nauhoitettiin aineiston litterointia varten ja litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Analyysin myötä saaduilla tuloksilla kehitettiin ensihoito-organisaatiolle toimintamalli esihenkilöiden resilienssin tukemiseen pitkäkestoisen häiriötilanteen aikana.

Esihenkilötyötä tekevien resilienssiä vahvistavat asiat pitkäkestoisessa häiriötilanteessa olivat joko yksilön omia resilienssin vahvistamisen keinoja tai organisaatiolta toivottuja tukimuotoja. Yksilön omia keinoja olivat mm. riittävä lepo, palautuminen ja oman ajan ottaminen, omien voimavarojen tunnistaminen ja niistä huolehtiminen, perhe ja ystävät sekä mielekäs tekeminen vapaa-ajalla. Organisaatiolta toivottiin häiriötilanteen alkuvaiheessa riittävän kohdennettua koulutusta esihenkilötyötä tekeville sekä työn organisoimista ja riittävää työaikaresursseista huolehtimista. Vertaistuen mahdollisuus sekä häiriötilanteeseen liittyvien asioiden läpikäyminen joko kollegoiden, työnohjauksen tai muun ulkopuolisen tuen kautta vahvisti myös resilienssiä.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää mietittäessä keinoja ensihoidon esihenkilöiden resilienssin vahvistamiseksi eri sairaanhoitopiirien alueella. Tulokset ovat hyödynnettävissä myös Sote-yksikön eri vastuualueiden esihenkilötyötä tekevien keskuudessa. Terveydenhuollossa työskentelevien esihenkilöiden työssäjaksamisesta huolehtiminen on erittäin tärkeää ja voi parantaa työhyvinvointia sekä alalla pysymistä.