Vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttö lasten käytösongelmien hoidossa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Mäkinen, Anitra; Mäkinen, Pia (2022)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052311434
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052311434
Tiivistelmä
Lasten käytösongelmat ovat yleensä ohimeneviä kehitykseen liittyviä haasteita, mutta niistä voi myös muodostua pysyviä käyttäytymismuotoja. Hoitamattomina pitkäaikaisilla käytösongelmilla tiedetään olevan huono ennuste lapsen kehityksen kannalta ja siksi niiden tunnistaminen ja varhainen hoito on tärkeää. Ohjelmat, jotka perustuvat vanhempien vanhemmuustaitojen vahvistamiseen, ovat hoitomuotona tehokkaimpia. Ohjelmia ei ole otettu laajasti käyttöön, vaikka lasten käytöshäiriöiden hoito on tutkitusti kannattavaa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön liittyviä tekijöitä. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja se kokoaa tutkittua tietoa lasten käytösongelmista, vanhempien vanhemmuustaidoista ja vanhemmuustaitoja vahvistavista ohjelmista ja niiden käytöstä. Tavoitteena on ymmärtää ja jakaa vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön liittyviä tekijöitä ensisijaisesti työn tilaajalle ADHD-liitolle. Tiedonhaku tehtiin MEDIC, CINAHL ja ProQuest -tietokannoista, joista aineistoon valikoitui 11 tutkimusartikkelia vuosilta 2012–2020. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulokset auttavat ymmärtämään tekijöitä, jotka liittyvät vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön. Tuloksista ilmenee, että ymmärrystä lasten ja perheiden hyvinvoinnista on liian vähän. Tämä on linjassa ADHD-liiton näkemyksen kanssa. Tuloksista ilmenee, että ohjelmat lisäävät varhaisen tuen tunnistamista, edistävät vanhemmuutta ja lapsen käytöstä, sekä tarjoavat ammattilaisille hyvän työkalun käytösongelmien hoitoon. Ohjelmien vaikuttavuudessa keskeistä on vanhempien tyytyväisyys. Ryhmämuotoiset ohjelmat tarjoavat vanhemmille vertaistukea. Nettipohjaiset ohjelmat ja niihin liitetty puhelinohjaus toimivat hyvin ja helpottavat käytännön toteutuksissa. Keskitetty tuki, koulutus ja materiaali koetaan vahvuudeksi ja keskeisenä mahdollistajana ohjelmien käytölle.
Johtopäätöksenä todettiin, että tiedonpuute ja ymmärrys lasten käytöksestä voi olla osasyy ohjelmien vähäiseen tarjontaan. Avain tuen tarpeen tunnistamiseen on keskustelu vanhempien kanssa lapsen käytöksestä. Ohjelmien koulutus lisää ammattilaisten osaamista, eikä erillistä lisäkoulutusta välttämättä tarvita. Tarkka menetelmäuskollisuus ei aina ole tarpeen, sillä ohjelmat voivat olla vaikuttavia, kun ohjaajat ovat ammattitaitoisia, kannustavia ja ymmärtäväisiä. Ohjelmien käyttöönottoon tarvitaan suunnitelmia, joihin on hyvä sisällyttää etäpalveluita ja kehittää ohjelmia niin, että ne ovat vanhemmille mielekkäitä. Ohjelmien laaja käyttöönotto mahdollistaisi lasten käytösongelmien hoidon.
Jatkotutkimukseksi suositellaan, mitä tekijöitä tarvitaan psykososiaalisen ohjelman levittämiseen ja selittävätkö tässä työssä esiin nousseet tekijät ohjelmien onnistunutta käyttöönottoa. Lisäksi suositellaan tutkittavaksi, mitkä tekijät tekevät psykososiaalisesta ohjelmasta vaikuttavan ja onko tarkka menetelmäuskollisuus aina tarpeen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön liittyviä tekijöitä. Työ toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena ja se kokoaa tutkittua tietoa lasten käytösongelmista, vanhempien vanhemmuustaidoista ja vanhemmuustaitoja vahvistavista ohjelmista ja niiden käytöstä. Tavoitteena on ymmärtää ja jakaa vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön liittyviä tekijöitä ensisijaisesti työn tilaajalle ADHD-liitolle. Tiedonhaku tehtiin MEDIC, CINAHL ja ProQuest -tietokannoista, joista aineistoon valikoitui 11 tutkimusartikkelia vuosilta 2012–2020. Aineiston analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Opinnäytetyön tulokset auttavat ymmärtämään tekijöitä, jotka liittyvät vanhemmuustaitoja vahvistavien ohjelmien käyttöön. Tuloksista ilmenee, että ymmärrystä lasten ja perheiden hyvinvoinnista on liian vähän. Tämä on linjassa ADHD-liiton näkemyksen kanssa. Tuloksista ilmenee, että ohjelmat lisäävät varhaisen tuen tunnistamista, edistävät vanhemmuutta ja lapsen käytöstä, sekä tarjoavat ammattilaisille hyvän työkalun käytösongelmien hoitoon. Ohjelmien vaikuttavuudessa keskeistä on vanhempien tyytyväisyys. Ryhmämuotoiset ohjelmat tarjoavat vanhemmille vertaistukea. Nettipohjaiset ohjelmat ja niihin liitetty puhelinohjaus toimivat hyvin ja helpottavat käytännön toteutuksissa. Keskitetty tuki, koulutus ja materiaali koetaan vahvuudeksi ja keskeisenä mahdollistajana ohjelmien käytölle.
Johtopäätöksenä todettiin, että tiedonpuute ja ymmärrys lasten käytöksestä voi olla osasyy ohjelmien vähäiseen tarjontaan. Avain tuen tarpeen tunnistamiseen on keskustelu vanhempien kanssa lapsen käytöksestä. Ohjelmien koulutus lisää ammattilaisten osaamista, eikä erillistä lisäkoulutusta välttämättä tarvita. Tarkka menetelmäuskollisuus ei aina ole tarpeen, sillä ohjelmat voivat olla vaikuttavia, kun ohjaajat ovat ammattitaitoisia, kannustavia ja ymmärtäväisiä. Ohjelmien käyttöönottoon tarvitaan suunnitelmia, joihin on hyvä sisällyttää etäpalveluita ja kehittää ohjelmia niin, että ne ovat vanhemmille mielekkäitä. Ohjelmien laaja käyttöönotto mahdollistaisi lasten käytösongelmien hoidon.
Jatkotutkimukseksi suositellaan, mitä tekijöitä tarvitaan psykososiaalisen ohjelman levittämiseen ja selittävätkö tässä työssä esiin nousseet tekijät ohjelmien onnistunutta käyttöönottoa. Lisäksi suositellaan tutkittavaksi, mitkä tekijät tekevät psykososiaalisesta ohjelmasta vaikuttavan ja onko tarkka menetelmäuskollisuus aina tarpeen.