Henkilökunnan itseohjautuvuus neljässä lasten pienryhmäkodissa
Junttila, Hanna (2022)
Junttila, Hanna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411804
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052411804
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, mitä itseohjautuvuus tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään. Päätavoite on selvittää, millaista itseohjautuvuus on yhteistyökumppanin neljässä kehitysvammaisten lasten pienryhmäkodissa, joiden tavoitteena on olla itseohjautuvia yksiköitä. Yksiköt ovat valikoituneet yhdessä yhteistyökumppanin kanssa, joka on yksityinen kehitysvamma-alan palvelun tuottaja. Yhteistyökumppani haluaa pysyä nimettömänä. Itseohjautuvuuden tutkimuksista ja kirjallisuudesta muodostuu teoreettinen viitekehys.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimustapaa noudattaen. Aineiston keruun menetelmänä käytettiin Metropolian sähköistä E-lomaketta. Sähköinen kysely sisälsi 13 avointa kysymystä ja kaksi strukturoitua taustakysymystä. Kohderyhmänä oli neljän pienryhmäkodin asiakastyötä tekevä henkilökunta. Esimiehet eivät vastanneet kyselyyn. Osallistumispyyntö lähetettiin jokaisen ryhmäkodin yhteiseen sähköpostiin. Vastausten enimmäismäärä oli 57 vastausta. Sain neljästä ryhmäkodista vastauksia yhteensä kuusi. Kysely toteutettiin anonyymisti. Myöskään ryhmäkodin nimeä ei kysytty, vaan jokainen ryhmäkoti sai numerokoodatun sähköisen kyselyn. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Itseohjautuvuus koostuu monesta tekijästä: sisäisestä motivaatiosta, autonomiasta, sisäisistä voimavaroista, kyvykkyydestä, yhteisöllisyydestä ja keskusteluyhteydestä. Keskeisimmät tulokset kyselyistä olivat, että asiakkaat ovat työn keskiö ja voimavara. Asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden takia työ koetaan mielekkääksi ja tarpeelliseksi. Lisäksi asiakkaiden toiveiden huomioiminen antaa kokemuksen siitä, mihin asioihin työn tekemisessä voi vaikuttaa. Työstä palautumisen keinot, joihin kuuluvat tyytyväisyys omaan työsuoritukseen sekä itselle mieluisten asioiden tekeminen ja ajanvietto läheisten ihmisten kanssa. Yhdessä nämä tekijät palkitsevat ja auttavat jaksamaan.
Työyhteisön henkinen tuki ja ammatti-identiteetin vahvistuminen pitää sisällään oman toiminnan pohtimista erityisesti epäonnistumisen kokemuksen jälkeen. Joka toisaalta nähdään oppimistilanteena ja jossa yhdistyy työkavereiden ja/ tai esihenkilön tuki. Nämä tuovat työntekijälle kokemuksen arvostuksesta, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteesta. Pääsääntöisesti toimiva ja keskusteleva työyhteisö kannattelee ja tuo kokemuksen yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Esimiehen tuki ja luottamus pitää sisällään vastaajien kokemuksen siitä, että esihenkilö luottaa, huolehtii työntekijöiden jaksamisesta, on saatavilla ja antaa tukea.
Johtopäätös on, että yhteistyökumppanin neljässä kehitysvammaisten lasten pienryhmäkodissa itseohjautuvuus toteutuu osittain hyvin. Autonomia eli osallisuus jättää jossain määrin varaa keskustelulle niin työyksiköissäkin kuin organisaatiossa. Yhteisöllisyys ja keskusteluyhteys pääsääntöisesti vaikuttaisi toimivan ja olevan hyvää, mutta asian suhteen ei voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisia eli laadullisia tutkimustapaa noudattaen. Aineiston keruun menetelmänä käytettiin Metropolian sähköistä E-lomaketta. Sähköinen kysely sisälsi 13 avointa kysymystä ja kaksi strukturoitua taustakysymystä. Kohderyhmänä oli neljän pienryhmäkodin asiakastyötä tekevä henkilökunta. Esimiehet eivät vastanneet kyselyyn. Osallistumispyyntö lähetettiin jokaisen ryhmäkodin yhteiseen sähköpostiin. Vastausten enimmäismäärä oli 57 vastausta. Sain neljästä ryhmäkodista vastauksia yhteensä kuusi. Kysely toteutettiin anonyymisti. Myöskään ryhmäkodin nimeä ei kysytty, vaan jokainen ryhmäkoti sai numerokoodatun sähköisen kyselyn. Vastaukset analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä.
Itseohjautuvuus koostuu monesta tekijästä: sisäisestä motivaatiosta, autonomiasta, sisäisistä voimavaroista, kyvykkyydestä, yhteisöllisyydestä ja keskusteluyhteydestä. Keskeisimmät tulokset kyselyistä olivat, että asiakkaat ovat työn keskiö ja voimavara. Asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden takia työ koetaan mielekkääksi ja tarpeelliseksi. Lisäksi asiakkaiden toiveiden huomioiminen antaa kokemuksen siitä, mihin asioihin työn tekemisessä voi vaikuttaa. Työstä palautumisen keinot, joihin kuuluvat tyytyväisyys omaan työsuoritukseen sekä itselle mieluisten asioiden tekeminen ja ajanvietto läheisten ihmisten kanssa. Yhdessä nämä tekijät palkitsevat ja auttavat jaksamaan.
Työyhteisön henkinen tuki ja ammatti-identiteetin vahvistuminen pitää sisällään oman toiminnan pohtimista erityisesti epäonnistumisen kokemuksen jälkeen. Joka toisaalta nähdään oppimistilanteena ja jossa yhdistyy työkavereiden ja/ tai esihenkilön tuki. Nämä tuovat työntekijälle kokemuksen arvostuksesta, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteesta. Pääsääntöisesti toimiva ja keskusteleva työyhteisö kannattelee ja tuo kokemuksen yhteenkuuluvaisuuden tunteesta. Esimiehen tuki ja luottamus pitää sisällään vastaajien kokemuksen siitä, että esihenkilö luottaa, huolehtii työntekijöiden jaksamisesta, on saatavilla ja antaa tukea.
Johtopäätös on, että yhteistyökumppanin neljässä kehitysvammaisten lasten pienryhmäkodissa itseohjautuvuus toteutuu osittain hyvin. Autonomia eli osallisuus jättää jossain määrin varaa keskustelulle niin työyksiköissäkin kuin organisaatiossa. Yhteisöllisyys ja keskusteluyhteys pääsääntöisesti vaikuttaisi toimivan ja olevan hyvää, mutta asian suhteen ei voi tuudittautua turvallisuuden tunteeseen.