Rosen-menetelmä teatterin työvälineenä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää Rosen-menetelmää ja sen käyttömahdollisuuksia näyttämöesityksen valmistelussa ja teatterin työvälineenä. Se kuvaa, mitä Rosen-menetelmä on, mitä annettavaa sillä voi olla näyttelijäntyöhön ja roolin rakentamiseen sekä miten menetelmää voi hyödyntää teatteri-ilmaisun ohjaajan työssä soveltavan teatterin toteutuksissa.

Rosen-menetelmällä tarkoitetaan Marion Rosenin kehittämää Rosen-hoitoa ja siitä syntynyttä Rosen-liikuntaa. Suomessa Rosen-hoitoa antavat tehtävään koulutetut Rosen-terapeutit. Rosen-menetelmä kuuluu kehoterapioihin. Kun puhutaan menetelmän hyödyntämisestä teatterin työvälineenä, voidaan Rosen-menetelmää lähestyä somaattisena menetelmänä. Somaattisia liikemenetelmiä ovat esimerkiksi hahmometodi, Autenttinen liike -työskentely, Alexander-tekniikka ja Feldenkrais-menetelmä.

Opinnäytetyötä varten on haastateltu kolmea Rosen-menetelmän tuntijaa. Yksi heistä on dramaturgi ja näytelmäkäsikirjoittaja, joka opiskelee Rosen-menetelmää. Toinen haastatelluista on Rosen-terapeutti ja harrastajateatterilainen. Kolmas heistä on Rosen-terapeutti ja menetelmän kouluttaja. Opinnäytetyön toisena lähteenä toimii opinnäytteen tekijän omakohtaisesta Rosen-hoitoon osallistumisesta syntynyt työpäiväkirja ja sitä seurannut esityksellinen tutkielma sekä nukkenäytelmäkäsikirjoitus.

Rosen-menetelmää voidaan käyttää teatterin työvälineenä samalla tapaa kuin muita somaattisia menetelmiä. Esittävän taiteen tekijä voi menetelmän kautta lisätä omaa kehotietämystään. Rosen-liikunta tarjoaa esittävän taiteen tekijöille kehollisia harjoitteita, joita voidaan soveltaa esimerkiksi esityksen harjoitusprosessissa. Rosen-hoidon voi myös kytkeä osaksi esityksen valmistamisen prosessia. Esimerkkinä tästä opinnäytetyö esittelee näytelmäkäsikirjoitus- ja ohjausprosessin, jossa Rosen-terapeutiksi opiskeleva ohjaaja käytti menetelmää näyttelijän ja ohjaajan dialogin välineenä.

Kuten muidenkin somaattisten menetelmien, myös Rosen-menetelmän käyttö vaatii riittävän ammattitaidon menetelmän soveltamiseen. Kun terapiaa tai hoitoa sovelletaan teatterin työvälineeksi, on oltava hyvin tietoinen siitä, mitä menetelmällä tahdotaan.

The aim of this thesis is to examine the Rosen Method and the method’s usability in the preparation of a stage play and as a tool in theatre making. The thesis concentrates on determining the method, in solving its viability in actor’s work and in constructing roles. The work also describes how the method can be used in Drama Instructor’s work in applied theatre productions.

The Rosen Method refers to Marion Rosen’s Rosen treatment and the Rosen bodywork which evolved from the treatment. In Finland, Rosen therapy is practised by trained Rosen therapists. The Rosen Method is a form of body therapy. When the method is used as a tool in theatre, the method can be approached as a somatic method. Somatic movement methods include for instance Gestalt Therapy, Authentic Movement Method, Alexander Technique and Feldenkreis Method.

For this thesis, three Rosen Method experts were interviewed. One is a dramaturge and a playwright, who studies the method. Another interviewee is a Rosen therapist and an active participant in amateur theatre. The third one is a Rosen therapist and instructor of the method. As a second source of the thesis the author presents both his work dairy written during his participation in Rosen treatment as well as the performance study and a script for a puppet play, which followed the treatment.

Rosen Method can be used as a tool in theatre in the same way as other somatic methods. Through the method, the performing arts maker can increase his or her own body consciousness. Rosen bodywork provides performing arts makers with bodily rehearsals, which can be applied in the process of constructing a performance. The Rosen treatment can also be linked in with the production process of the performance. As an example of this, the thesis presents a playwriting and a directing process, in which a director, who studies to become a Rosen therapist used the method as a tool for dialogue between the director and the actor.

As is the case with other somatic methods, the application of the Rosen method requires a sufficient amount of professionalism. When the therapy or treatment is applied as a tool in theatre-making, the goals of the method must be well determined.