Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vaatii koordinoitua yhteistyötä: hyvinvointikoordinaattoreiden kokemuksia kuntien hyvinvointityöstä
Tolvanen, Tiina (2022)
Tolvanen, Tiina
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052612355
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022052612355
Tiivistelmä
Kuntien lakisääteisenä tehtävänä on seurata ja edistää väestönsä hyvinvointia ja terveyttä. Kunnissa on oltava pysyviä tahoja ja toimijoita, kuten hyvinvointityöryhmä ja kunnan hyvinvointikoordinaattori, jotka vastaavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyöstä. Hyvinvointityö nähtiin pitkään pääasiassa terveyden edistämisen näkökulmasta, joka perustui ongelma- ja sairauskeskeisyyteen. Vuodesta 2010 alkaen on alettu käyttämään yleisesti enemmän käsitettä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, ja käsitys hyvinvoinnin edistämisestä on laajentunut merkittävästi. Myös sektorirajat ylittävä yhteistyö sekä yhteistyö eri verkostojen kanssa on tämän myötä kunnissa lisääntynyt. Viime vuosina on kuntiin alettu nimetä selkeästi aiempaa enemmän myös hyvinvointikoordinaattoreita. Vuonna 2013 42 % Suomen kunnista oli nimetty hyvinvointikoordinaattori tai muu yhdyshenkilö koordinoimaan kunnassa tehtävää hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä, kun taas vuonna 2021 vastaava luku oli jo 89 %. Tehtävä on siis monessa kunnassa vielä varsin uusi.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Pohjois-Karjalan kunnissa työskentelevien hyvinvointikoordinaattoreiden kokemuksia kuntien hyvinvointityöstä. Tutkimus antaa tietoa kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä, hyvinvointikoordinaattoreiden yhteistyöverkostoista, kuinka hyvinvointikoordinaattorin työtä on resursoitu tutkimuksen kohteena olevissa kunnissa, hyvinvointikoordinaattoreiden vaikuttamismahdollisuuksista sekä hyvinvointikoordinaattoreiden kokemuksista siitä, kuinka toimenkuvaa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä tulisi kunnissa kehittää. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimukseen osallistui kahdeksan (n=8) pohjois-karjalalaista hyvinvointikoordinaattoria. Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua yksilöhaastatteluina. Tutkimusaineisto käsiteltiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa hyvinvointikoordinaattorin työnkuvasta ja merkityksestä kuntien hyvinvointityössä.
Tutkimustulosten mukaan hyvinvointikoordinaattoreiden tehtävänä on kunnan hyvinvointityön kokonaisuuden koordinointi. Erityisen vahvasti esille nousi verkostoyhteistyö ja laajan hyvinvointikertomuksen laadintaan liittyvät tehtävät. Tärkeänä tehtävä nähtiin myös hyvinvointityön näkökulman esillä pitäminen päätöksenteossa, hyvien käytänteiden välittäminen, osallisuuden vahvistaminen sekä tiedonhankinta. Tutkimustulosten mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn merkitys on kunnissa tunnistettu aiempaa paremmin ja laajemmin. Tulosten mukaan työnkuvan laajuuteen vaikutti se, hoidettiinko hyvinvointikoordinaattorin tehtäviä toisen työn ohessa tai mikä oli haastateltavan päätyö. Haastateltavista lähes kaikki hoitivat hyvinvointikoordinaattorin tehtäviä toisen työn ohessa, jolloin osassa kunnista hyvinvointikoordinaattorin tehtävät keskittyivät hyvinvointikertomuksen laadinnan ympärille. Kehittämistarpeena ilmeni muun muassa tiedonkeruun ja tiedolla johtamisen keinojen kehittäminen, maakunnallisen ja kuntien välisen yhteistyön kehittäminen sekä osassa kunnista oli pohdittu myös kokoaikaisen hyvinvointikoordinaattorin tarvetta tulevaisuudessa, jolloin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä olisi mahdollisuus paremmin kehittää.
Jatkotutkimusaiheena prosessissa nousi esille osallisuuden vahvistaminen kuntien hyvinvointityön suunnittelussa.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Pohjois-Karjalan kunnissa työskentelevien hyvinvointikoordinaattoreiden kokemuksia kuntien hyvinvointityöstä. Tutkimus antaa tietoa kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työstä, hyvinvointikoordinaattoreiden yhteistyöverkostoista, kuinka hyvinvointikoordinaattorin työtä on resursoitu tutkimuksen kohteena olevissa kunnissa, hyvinvointikoordinaattoreiden vaikuttamismahdollisuuksista sekä hyvinvointikoordinaattoreiden kokemuksista siitä, kuinka toimenkuvaa ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä tulisi kunnissa kehittää. Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimukseen osallistui kahdeksan (n=8) pohjois-karjalalaista hyvinvointikoordinaattoria. Tutkimus- ja aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua yksilöhaastatteluina. Tutkimusaineisto käsiteltiin induktiivista sisällönanalyysia käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa hyvinvointikoordinaattorin työnkuvasta ja merkityksestä kuntien hyvinvointityössä.
Tutkimustulosten mukaan hyvinvointikoordinaattoreiden tehtävänä on kunnan hyvinvointityön kokonaisuuden koordinointi. Erityisen vahvasti esille nousi verkostoyhteistyö ja laajan hyvinvointikertomuksen laadintaan liittyvät tehtävät. Tärkeänä tehtävä nähtiin myös hyvinvointityön näkökulman esillä pitäminen päätöksenteossa, hyvien käytänteiden välittäminen, osallisuuden vahvistaminen sekä tiedonhankinta. Tutkimustulosten mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn merkitys on kunnissa tunnistettu aiempaa paremmin ja laajemmin. Tulosten mukaan työnkuvan laajuuteen vaikutti se, hoidettiinko hyvinvointikoordinaattorin tehtäviä toisen työn ohessa tai mikä oli haastateltavan päätyö. Haastateltavista lähes kaikki hoitivat hyvinvointikoordinaattorin tehtäviä toisen työn ohessa, jolloin osassa kunnista hyvinvointikoordinaattorin tehtävät keskittyivät hyvinvointikertomuksen laadinnan ympärille. Kehittämistarpeena ilmeni muun muassa tiedonkeruun ja tiedolla johtamisen keinojen kehittäminen, maakunnallisen ja kuntien välisen yhteistyön kehittäminen sekä osassa kunnista oli pohdittu myös kokoaikaisen hyvinvointikoordinaattorin tarvetta tulevaisuudessa, jolloin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työtä olisi mahdollisuus paremmin kehittää.
Jatkotutkimusaiheena prosessissa nousi esille osallisuuden vahvistaminen kuntien hyvinvointityön suunnittelussa.