”Jotta kaikki voisivat olla mukana” : osallisuutta lisäävien työtapojen hyödyntäminen erityistä tukea tarvitsevien lasten musiikkitoiminnassa
Porkka, Tuulikki (2022)
Porkka, Tuulikki
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013381
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022053013381
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on pedagoginen kehittämisprojekti, joka keskittyi inklusiivisen musiikinopetuksen toimintatapojen ja tekijän omien ryhmänohjaustaitojen kehittämiseen. Tarkastelun kohteena olivat osallisuutta lisäävät työtavat ja tukitoimet erityistä tukea tarvitsevien lasten musiikkitoiminnassa. Kehittämistyön kirjallisen osuuden tavoitteena oli perehtyä osallisuuden ja saavutettavuuden käsitteisiin, inklusiivisen musiikkikasvatuksen teoriaan sekä syventyä ryhmänohjauksen teoriaan ja lapsille suunnatun musiikkitoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Käytännön toteutuksen tavoitteena oli kehittää erityistä tukea tarvitsevien lasten ohjaamisen taitoja ja oppia käyttämään erilaisia osallisuutta lisääviä työskentelytapoja ja tukitoimia musiikkitoiminnan ohjauksessa opetuskokeilun kautta.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli TATU Ry:n Vauhti!-hanke. Hankkeen uudeksi musiikkipainotteiseksi ryhmäksi perustettiin Vauhti-musikantit. Yhteistyössä ryhmän perustamisessa oli myös Kuopion Perheentalo, joka tarjosi toimintaympäristön ryhmän käyttöön. Ryhmä kokoontui kuuden viikon ajan kerran viikossa, 45 minuuttia kerrallaan musiikkileikkikoulumaiseen kerhoon, jossa tehtiin laululeikkejä, rytminsoittoa, musiikkiliikuntaa, rauhoittumisharjoituksia ja musiikkimaalausta. Ryhmän toimintaan osallistui kuusi 5–8-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja keskimäärin kaksi ohjaajaa. Kehittämistyössä tärkeässä osassa olivat teoriatietoon perehtyminen, tuntisuunnittelu, havainnointi, reflektointi, palautteen kerääminen ja sen kokoaminen.
Palautteen perusteella osallisuus toteutui ryhmän toiminnassa hyvin ja osallistujat olivat tyytyväisiä toiminnan sisältöön ja ohjaukseen. Huolellinen suunnittelu, ohjeiden selkeys ja toiston tarkkailu osoittautuivat tärkeiksi tekijöiksi osallisuuden toteutumisen ja johdonmukaisen musiikkitoiminnan onnistumisen kannalta tekijän oman reflektoinnin kautta. Kehittämistyön opetuskokeilun myötä tekijä sai arvokasta kokemusta erityistä tukea tarvitsevien lasten musiikkitoiminnan suunnittelusta ja ohjaamisesta sekä käyttöönsä uusia toimitapoja opetukseen, esimerkiksi kuvakommunikointi ja tukiviittomat. Kehittämistyö osoitti, että inklusiiviselle musiikkitoiminalle on tarvetta jatkossakin.
Opinnäytetyön toimeksiantaja oli TATU Ry:n Vauhti!-hanke. Hankkeen uudeksi musiikkipainotteiseksi ryhmäksi perustettiin Vauhti-musikantit. Yhteistyössä ryhmän perustamisessa oli myös Kuopion Perheentalo, joka tarjosi toimintaympäristön ryhmän käyttöön. Ryhmä kokoontui kuuden viikon ajan kerran viikossa, 45 minuuttia kerrallaan musiikkileikkikoulumaiseen kerhoon, jossa tehtiin laululeikkejä, rytminsoittoa, musiikkiliikuntaa, rauhoittumisharjoituksia ja musiikkimaalausta. Ryhmän toimintaan osallistui kuusi 5–8-vuotiasta erityistä tukea tarvitsevaa lasta ja keskimäärin kaksi ohjaajaa. Kehittämistyössä tärkeässä osassa olivat teoriatietoon perehtyminen, tuntisuunnittelu, havainnointi, reflektointi, palautteen kerääminen ja sen kokoaminen.
Palautteen perusteella osallisuus toteutui ryhmän toiminnassa hyvin ja osallistujat olivat tyytyväisiä toiminnan sisältöön ja ohjaukseen. Huolellinen suunnittelu, ohjeiden selkeys ja toiston tarkkailu osoittautuivat tärkeiksi tekijöiksi osallisuuden toteutumisen ja johdonmukaisen musiikkitoiminnan onnistumisen kannalta tekijän oman reflektoinnin kautta. Kehittämistyön opetuskokeilun myötä tekijä sai arvokasta kokemusta erityistä tukea tarvitsevien lasten musiikkitoiminnan suunnittelusta ja ohjaamisesta sekä käyttöönsä uusia toimitapoja opetukseen, esimerkiksi kuvakommunikointi ja tukiviittomat. Kehittämistyö osoitti, että inklusiiviselle musiikkitoiminalle on tarvetta jatkossakin.
