Tarinat tunnetaitojen tukena : varhaiskasvattajien näkemyksiä tunnekasvatuksesta ja tarinoiden hyödyntämisestä tunnekasvatuksessa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla neljässä vantaalaisessa päiväkodissa työskentelevien varhaiskasvattajien näkemyksiä tunnekasvatuksesta. Tavoitteena on selvittää, miten varhaiskasvatuksen kasvattajat toteuttavat tällä hetkellä tunnekasvatusta ja hyödyntävätkö he työssään tarinoita tunnekasvatuksen tukena. Lisäksi tavoitteena on löytää ajatuksia kehittämistarpeesta tarinoiden hyödyntämiseen tunnekasvatuksessa. Opinnäytetyön työelämäkumppanina on toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Opetushallituksen Turvaa ja tunnetaitoja tarinoista -hanke. Aihe nousi esiin hankkeen tarpeista ja aiheen tärkeyttä vahvistivat kirjallisuus ja aiemmat tutkimustiedot.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautui kirjallisuuteen sekä aiempaan tutkimustietoon. Keskeisinä käsitteinä olivat tunteet, tunnekasvatus, tunnetaidot, tunneäly, tarinat ja tarinallinen oppiminen. Opinnäytetyössä on vahvasti huomioitu myös Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ilmenneet tunnekasvatusta koskeneet asiat. Tunnetaitoja tulisi harjoitella paljon jo varhaiskasvatuksessa ja tunnekasvatus kuuluu yhteen laaja-alaisen osaamisen osa-alueista varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän varhaiskasvatuksen kasvattajaa.

Tuloksista selvisi, että haastateltavat toteuttivat tunnekasvatusta monella eri tavalla. Tärkeimmäksi koettiin se, että tunnekasvatus olisi koko ajan vahvasti mukana varhaiskasvatuksen arjessa. Monessa haastattelussa nousi esiin sallivan ilmapiirin merkitys tunnekasvatuksen toteuttamisessa. Suurin osa hyödynsi tällä hetkellä ainakin jossain määrin tarinoita tunnekasvatuksen tukena, mutta ne eivät kuitenkaan olleet jatkuvasti arjessa läsnä.

Opinnäytetyössä tehty selvitys varhaiskasvattajien näkemyksistä tunnekasvatukseen ja tarinallisten menetelmien hyödyntämiseen tunnekasvatuksessa sekä kehittämistarve tulee tarpeeseen hankkeessa toimijoille. Tämän selvityksen avulla hankkeen toimijat saavat tietoa siitä, miten tarinoiden hyödyntämistä tunnekasvatuksessa tulisi kehittää. Tämä on tarpeellinen tieto, jotta hankkeessa pystytään vastaamaan todellisiin tarpeisiin. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yleisesti tarinat koettiin hyväksi menetelmäksi tunnekasvatuksessa, mutta niiden hyödyntämiseen kaivattiin vielä konkreettisia vinkkejä. Tässä opinnäytetyössä jäi selvittämättä alle 2-vuotiaiden lasten tunnekasvatuksen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa, joten siihen liittyen tietoa voisi tulevaisuudessa tarvita lisää.