Työsopimuslain kilpailukieltosopimuspykälä ja sen uudistus pääomasijoitusalan näkökulmasta
Valli, Camilla (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060114266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060114266
Tiivistelmä
Työsopimuslain (26.1.2001/55) 3 luvun 5 §:ssä on säädetty kilpailukieltosopimuksesta, jolla voidaan rajoittaa työntekijän oikeutta kilpailla entisen työnantajansa kanssa välittömästi työsuhteen päättymisen jälkeen. Kilpailukieltosopimuspykälän uudistus tuli voimaan 1.1.2022.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työsopimuslain kilpailukieltosopimuspykälää ja sen uudistusta pääomasijoitusalan näkökulmasta. Tutkimuksessa painotettiin pääomasijoitusalan erityispiirteitä, joita säädösuudistuksessa ei ole voitu tyhjentävästi huomioida. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty kaikkia uudistukseen liittyviä seikkoja, vaan siinä keskityttiin asetettujen tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiin oikeudellisiin kysymyksiin.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella eli lainopillisella tutkimusmenetelmällä. Lähteinä käytettiin laajasti lainvalmisteluaineistoja, korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Pääasiallisina pääomasijoittamista koskevina lähteinä käytettiin Jari Laurialan teosta ”Pääomasijoittaminen” sekä Paulus Hidénin ja Jyrki Tähtisen teosta ”Pääomarahastot ja niiden sijoitustoiminta”.
Tutkimuksen viitekehyksenä toimi työsopimuslain 3 luvun 5 §, jossa on säädetty kilpailukieltosopimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin työsopimuslain 3 luvun 5 § 5 momentissa säädetyn johtajien sopimusvapauden laajuutta ja sitä, missä asemassa olevat työntekijät voivat tällaista sopimusoikeutta käyttää. Työaikalakia koskevasta hallituksen esityksestä löytyi suhteellisen selkeä rajaus niistä johtajista, joihin sopimusvapautta sovelletaan. Koska kilpailukieltosopimusta koskevaa työsopimuslain pykälää sovelletaan vain työntekijään, seuraavaksi arvioitiin sitä, mikä tekee henkilöstä yrittäjä- tai työntekijäosakkaan. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikkiin tilanteisiin sopivaa absoluuttista totuutta ei ole. Prosentuaalisen omistusosuuden lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin osakkeenomistajien tosiasiallinen määräysvalta sekä osakeomistuksen arvo.
Tämän jälkeen tarkasteltiin työsopimuslain pakottavien säännösten ja osakassopimuksen määräysten välistä suhdetta. Työsopimuslain kilpailukieltosopimuspykälästä ei ole mahdollista poiketa osakassopimuksessa, kun osakas on työoikeudellisesti arvioiden työntekijä.
Lopuksi tutkittiin sitä, miten kilpailukieltosopimuspykälän tarkoittama vähimmäiskorvaus määräytyy. Rajoitusajata maksettava vähimmäiskorvaus on ennalta sovittu korvaus eikä sitä siten tule rinnastaa ansionmenetykseen. Opinnäytetyö päättyy johtopäätösosioon, jossa koottiin yhteen tutkimuksessa käsiteltyjä aiheita sekä reflektoitiin opinnäytetyöprosessia, sen etenemistä ja sen tuomaa oppimiskokemusta.
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työsopimuslain kilpailukieltosopimuspykälää ja sen uudistusta pääomasijoitusalan näkökulmasta. Tutkimuksessa painotettiin pääomasijoitusalan erityispiirteitä, joita säädösuudistuksessa ei ole voitu tyhjentävästi huomioida. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ole käsitelty kaikkia uudistukseen liittyviä seikkoja, vaan siinä keskityttiin asetettujen tutkimuskysymysten kannalta merkityksellisiin oikeudellisiin kysymyksiin.
Tutkimus toteutettiin oikeusdogmaattisella eli lainopillisella tutkimusmenetelmällä. Lähteinä käytettiin laajasti lainvalmisteluaineistoja, korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Pääasiallisina pääomasijoittamista koskevina lähteinä käytettiin Jari Laurialan teosta ”Pääomasijoittaminen” sekä Paulus Hidénin ja Jyrki Tähtisen teosta ”Pääomarahastot ja niiden sijoitustoiminta”.
Tutkimuksen viitekehyksenä toimi työsopimuslain 3 luvun 5 §, jossa on säädetty kilpailukieltosopimuksesta. Tutkimuksessa selvitettiin työsopimuslain 3 luvun 5 § 5 momentissa säädetyn johtajien sopimusvapauden laajuutta ja sitä, missä asemassa olevat työntekijät voivat tällaista sopimusoikeutta käyttää. Työaikalakia koskevasta hallituksen esityksestä löytyi suhteellisen selkeä rajaus niistä johtajista, joihin sopimusvapautta sovelletaan. Koska kilpailukieltosopimusta koskevaa työsopimuslain pykälää sovelletaan vain työntekijään, seuraavaksi arvioitiin sitä, mikä tekee henkilöstä yrittäjä- tai työntekijäosakkaan. Tutkimuksessa havaittiin, että kaikkiin tilanteisiin sopivaa absoluuttista totuutta ei ole. Prosentuaalisen omistusosuuden lisäksi arvioinnissa tulee ottaa huomioon ainakin osakkeenomistajien tosiasiallinen määräysvalta sekä osakeomistuksen arvo.
Tämän jälkeen tarkasteltiin työsopimuslain pakottavien säännösten ja osakassopimuksen määräysten välistä suhdetta. Työsopimuslain kilpailukieltosopimuspykälästä ei ole mahdollista poiketa osakassopimuksessa, kun osakas on työoikeudellisesti arvioiden työntekijä.
Lopuksi tutkittiin sitä, miten kilpailukieltosopimuspykälän tarkoittama vähimmäiskorvaus määräytyy. Rajoitusajata maksettava vähimmäiskorvaus on ennalta sovittu korvaus eikä sitä siten tule rinnastaa ansionmenetykseen. Opinnäytetyö päättyy johtopäätösosioon, jossa koottiin yhteen tutkimuksessa käsiteltyjä aiheita sekä reflektoitiin opinnäytetyöprosessia, sen etenemistä ja sen tuomaa oppimiskokemusta.