Maanalainen arkkitehtuuri : ulko- ja sisätilan suhde
Sahlström, Lilli (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060315037
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022060315037
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään maanalaista arkkitehtuuria ja sitä, millainen on ulko- ja sisätilan suhde, kun rakennetaan maan alle. Opinnäytetyössä pohditaan, millaisin arkkitehtonisin keinoin pystytään luomaan maanalaisiin tiloihin tilallisuutta ja viihtyisyyttä tuomalla luonnonvaloa maanalaisiin kerroksiin ja luontoaiheita sisätiloihin.
Maanalaiseen rakentamiseen ja arkkitehtuuriin perehdyttiin kirjallisuuden ja referens-sityöskentelyn avulla. Huomioksi nousi, miten vähän maanalaisesta arkkitehtuurista on julkaisuja ja kirjallisuus painottuu pääosin tekniseen rakentamiseen. Analyysissa pohdittiin arkkitehdin roolia maanalaisessa rakentamisessa ja millaisin eri keinoin tilallisuutta ja viihtyisyyttä voidaan lisätä maanlaisissa tiloissa.
Opinnäytetyönä laadittiin suunnitelma ekomuseosta, joka sijoitettiin osittain maan alle. Suunnitelmassa pohdittiin ratkaisuja, miten maanalaisiin kerroksiin voidaan viedä luonnonvaloa ja miten luonto ja tekniset ratkaisut otetaan osaksi rakennuksen arkkitehtuuria. Osassa näyttelytiloissa sisätilaa rajaa paljaat kallioseinämät. Tavoitteena oli häivyttää ulko- ja sisätilan rajaa porrastamalla rakennusmassaa ja sijoittamalla se vain osittain maan alle kuoppaan. Tällöin oli mahdollista puhkaista näkymiä ja tuoda valoa myös maanalaisiin kerroksiin.
Johtopäätöksenä kävi ilmi, että maanalainen arkkitehtuuri on ajankohtainen aihe, kun kaupungit laajenevat alaspäin ja maan alle sijoitetaan pääkäyttötarkoituksen mukaisia tiloja eikä pelkästään infra- ja huoltorakentamista. Maanalaisessa arkkitehtuurissa tekniset ratkaisut sanelevat rakentamista, mutta huolellisella suunnittelulla osa teknisistä ratkaisuista voidaan ottaa osaksi arkkitehtuuria. Sisä- ja ulkotilan rajaus on maanalaisessa rakentamisessa selkeämpi, kuin maanpäällisessä. Sisäänkäynnin merkitys korostuu, kun siirrytään maanpäällisestä kerroksista maanalaisiin. Tietyissä maan alaisen rakentamisen tyypeissä on mahdollista puhkaista luonnonvaloa maanlaisiin kerroksiin ja ottaa ympäristö osaksi arkkitehtuuria.
Maanalaiseen rakentamiseen ja arkkitehtuuriin perehdyttiin kirjallisuuden ja referens-sityöskentelyn avulla. Huomioksi nousi, miten vähän maanalaisesta arkkitehtuurista on julkaisuja ja kirjallisuus painottuu pääosin tekniseen rakentamiseen. Analyysissa pohdittiin arkkitehdin roolia maanalaisessa rakentamisessa ja millaisin eri keinoin tilallisuutta ja viihtyisyyttä voidaan lisätä maanlaisissa tiloissa.
Opinnäytetyönä laadittiin suunnitelma ekomuseosta, joka sijoitettiin osittain maan alle. Suunnitelmassa pohdittiin ratkaisuja, miten maanalaisiin kerroksiin voidaan viedä luonnonvaloa ja miten luonto ja tekniset ratkaisut otetaan osaksi rakennuksen arkkitehtuuria. Osassa näyttelytiloissa sisätilaa rajaa paljaat kallioseinämät. Tavoitteena oli häivyttää ulko- ja sisätilan rajaa porrastamalla rakennusmassaa ja sijoittamalla se vain osittain maan alle kuoppaan. Tällöin oli mahdollista puhkaista näkymiä ja tuoda valoa myös maanalaisiin kerroksiin.
Johtopäätöksenä kävi ilmi, että maanalainen arkkitehtuuri on ajankohtainen aihe, kun kaupungit laajenevat alaspäin ja maan alle sijoitetaan pääkäyttötarkoituksen mukaisia tiloja eikä pelkästään infra- ja huoltorakentamista. Maanalaisessa arkkitehtuurissa tekniset ratkaisut sanelevat rakentamista, mutta huolellisella suunnittelulla osa teknisistä ratkaisuista voidaan ottaa osaksi arkkitehtuuria. Sisä- ja ulkotilan rajaus on maanalaisessa rakentamisessa selkeämpi, kuin maanpäällisessä. Sisäänkäynnin merkitys korostuu, kun siirrytään maanpäällisestä kerroksista maanalaisiin. Tietyissä maan alaisen rakentamisen tyypeissä on mahdollista puhkaista luonnonvaloa maanlaisiin kerroksiin ja ottaa ympäristö osaksi arkkitehtuuria.