Vertaisryhmän läsnäolon hyödyt nuoren toimintakyvyn tutkimuksessa : toimintaterapeuttien kokemustietoa ryhmämuotoisesta tutkimustavasta

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee vertaisryhmän läsnäolon hyötyjä nuoren ryhmämuotoisessa toimintakyvyn tutkimuksessa. Opinnäytetyön tutkimuskysymys oli, millaista kokemustietoa toimintaterapeuteilla on vertaisryhmän läsnäolosta nuoren toimintakyvyn tutkimuksessa. Opinnäytetyömme yhteistyötahona toimi HUS Aivokeskus Psykiatrian vastuualueryhmä, nuorisopsykiatrian linja. Omien HUS Nuorisopsykiatriassa toteutettujen harjoittelukokemuksiemme perusteella koimme, että ryhmämuotoinen toimintakyvyn tutkimus on toimiva tutkimusmuoto ja konteksti nuoren toimintakyvyn arvioimiseen. Ryhmämuotoisella toimintakyvyn tutkimuksella tarkoitamme vakiintunutta ryhmänä toteutettavaa toimintaterapeuttista toimintakyvyn arvioinnin prosessia HUS Nuorisopsykiatrissa.

Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi Laurette Olsonin sosiaalisen osallistumisen tukemisen viitekehys (A Frame of Reference for Enhancing Social Participation). Viitekehys on suunniteltu käytettäväksi toimintaterapeuteille, jotka työskentelevät mielenterveyshaasteiden kanssa elävien lasten ja nuorten kanssa. Viitekehys valikoitui opinnäytetyömme teoreettiseksi taustaksi, koska se käsittelee vahvasti vertaisryhmää ja sen vaikutuksia nuorten toimimiseen, mutta keskittyy sosiaaliseen kontekstiin.

Tässä opinnäytetyössä noudatettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tutkimushaastatteluna HUS Nuorisopsykiatrian linjan toimintaterapeuteilta. Haastateltavat valittiin alkukyselyn kautta. Kriteerinä haastatteluun kutsumiselle oli, että toimintaterapeutti on tehnyt vähintään yhden nuorten ryhmämuotoisen toimintakyvyn tutkimuksen. Haastattelukysymyksien operationalisoinnin pohjana käytettiin sosiaalisen osallistumisen tukemisen viitekehyksen sisältöjä. Tutkimushaastattelun aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin ja teemoittelun mukaan.

Opinnäytetyön tulosten mukaan toimintaterapeutit kokevat vertaisryhmän läsnäolon vaikuttavan nuoren ryhmämuotoiseen toimintakyvyn tutkimukseen luomalla tutkimustilanteesta nuorelle aidomman toimintakontekstin. Ryhmämuotoinen toimintakyvyn tutkimus korostaa myös erityisesti nuoren sosiaalisten-, mutta myös psyykkisten- ja prosessitaitojen ilmenemistä. Lisäksi ryhmämuotoinen toimintakyvyn tutkimus mahdollistaa nuorelle positiivisen ryhmäkokemuksen toimintaterapeutin tuella. Vertaisryhmän läsnäolo ei vaikuta suoraan nuoren sosiaalisen osallistumisen arviointiin, mutta helpottaa sitä, jos toimintaterapeutilla on kattava tietoperusta nuorten normatiivisesta kehityksestä. Kaikki tulokset ovat myös yhdenmukaisia käytetyn teoreettisen viitekehyksen kanssa.

The goal of this bachelor’s thesis was to explore how occupational therapists have experienced the presence of a peer group in adolescents’ group assessment of occupational performance. The study was conducted with Helsinki University Hospital, the Division of Adolescent Psychiatry through interviews of the division’s occupational therapists. The theoretical frame of reference used was Laurette Olson’s Frame of Reference for Enhancing Social Participation.

As for methods, a questionnaire was sent to the division to identify potential participants for our interviews. According to our criteria, an occupational therapist had to have experience from conducting at least one adolescents’ group assessment of occupational performance to participate in the study. In the end, five occupational therapists took part and were interviewed for this thesis. Interview data was transcribed and then analyzed through qualitative data analysis.

The results showed that a group assessment setting turns the occupational context of the assessment more realistic for adolescents since they are typically surrounded by their peers in school and friend groups. The presence of peer group highlights especially social, but also emotional and cognitive, skills during the assessment through teamwork. It can also facilitate a positive and supportive group experience for the adolescents with the support of an occupational therapist. The presence of a peer group does not directly affect the assessment of age-appropriate social participation but can be helpful when the occupational therapist has prior extensive knowledge on typical adolescent development.

The results lead to the conclusion that presence of a peer group benefits adolescents’ group assessment of occupational performance, also according to the used frame of reference.