Kuultopaperi ja sen paikkaaminen : konservoinnin kohteena Tapio Wirkkalan luonnos lasikaiverrusteokseen ”Madonna”

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on kuultopaperi ja sen paikkaaminen. Konservoinnin kohteena oli Tapio Wirkkalan lasikaiverrusteos Madonnaa varten tehty kuultopaperinen luonnos. Luonnoksessa oli runsaasti repeytymiä, joista osaa oli paikattu pakkausteipillä luonnoksen ollessa Karhulan tehtaalla lasikaiverrusteoksen mallina. Luonnos kuuluu Espoon modernin taiteen museon kokoelmiin ja sen omistaa Tapio Wirkkala Rut Bryk -säätiö. Luonnoksen kautta käsiteltiin myös kohteen luokittelun vaikutusta konservointipäätösten tekemiseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia kuultopaperia materiaalina ja löytää sen paikkaamiseen soveltuvia menetelmiä. Paikkaamisessa tuli huomioida erityisesti kuultopaperin herkkyys kosteuden vaikutuksille sekä läpikuultavan rakenteen tuomat haasteet.

Jotta kuultopaperinen luonnos voitiin konservoida, oli ensin tutkittava kuultopaperia materiaalina. Opinnäytetyössä koostettiin tietoa kuultopaperin valmistusmenetelmistä, termistöstä ja niille tyypillisistä vaurioitumistavoista. Luonnoksen konservointia ajatellen tuli ymmärtää kyseisen kohteen historiaa ja käyttötarkoitusta. Lisäksi sen luokittelua pohdittiin. Luokittelun kautta voitiin tehdä päätös luonnoksessa olleiden pakkausteippien paikalleen jättämisestä, sillä teippien historiallinen merkittävyys oli suurempi kuin esteettinen haitta. Kuultopaperille soveltuvia paikkausmenetelmiä testattiin valmistamalla erilaisia uudelleen aktivoitavia paikkauskalvoja. Myös kaksi kaupallista käyttövalmista paikkauskalvoa testattiin.

Kuultopaperista on vielä kirjoitettu kohtuullisen vähän, joten opinnäytetyöhön saatiin koottua oleellista tietoa siitä materiaalina. Uudelleen aktivoitavien paikkauskalvojen testausten perusteella Madonna luonnoksen paikkaamiseen valittiin itsevalmistettu kalvo, jonka sideaineena toimi Lascaux 498 HV:n ja Lascaux 303 HV:n seos. Koska kuultopaperi on kosteudelle herkkää, paikkauskalvojen uudelleen aktivointiin käytettiin lämpöä. Tuloksena oli hyvin repeämiä tukevia, siistejä ja melko huomaamattomia paikkauksia. Samaa paikkausmenetelmää voidaan jatkossa soveltaa muidenkin kuultopaperisten kohteiden paikkaamiseen.

The topic of the final project was translucent paper and its mending. The object of the conservation was a sketch made on translucent paper. The sketch was made by Tapio Wirkkala, for a glass engraving work called The Madonna.There were plenty of tears in the sketch, some of which had been reinforced with packing tape, when the sketch was at the Karhula factory as a guideline for a glass engraving. The sketch is part of the collections of the Espoo Museum of Modern Art and is owned by the Tapio Wirkkala Rut Bryk Foundation. The sketch also addressed the impact of classification on conservation decisions. The aim of the project was to study translucent paper as a material and to find suitable methods for its mending. The characteristic properties of translucent paper, such as high sensitivity to moisture and transparency, created challenges that were given special consideration.

In order to preserve the tracing paper sketch, it was first necessary to examine the tracing paper as a material. In the project, information was compiled on the basic terminology of translucent paper, their manufacturing methods and typical types of damages. The history and purpose of the sketch had to be understood for conservation decision making. Through the classification, a decision could be made to leave the packaging tapes on the sketch, as the historical significance of the tapes outweighed the aesthetic disadvantage. Mending methods suitable for translucent paper were tested by preparing various reactivable repair tissues. In addition two commercial ready-to-use tissues were tested.

Only limited amount of information about translucent paper has been published, so the final project includes essential details of the material. Based on the testing of reactivatable tissues, a self-made tissue with a mixture of Lascaux 498 HV and Lascaux 303 HV as binder was selected for mending the Madonna sketch. Because the translucent paper is sensitive to moisture, heat was used to reactivate the tissue. The result was mends that supported the tears well, were neat looking and fairly in-conspicuous. In the future, the same method can be applied to mending other translucent papers.