Write. Re-write. Repeat : miten käsikirjoitetaan kahdeksanosainen jatkuvajuoninen short-form-draama?

Abstract

Tämä opinnäytetyö tutkii kahdeksanosaisen jatkuvajuonisen short-form-draaman kirjoittamista ja siihen linkittyvää Frank Danielin jaksoajattelua. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kirjoitetaan short-form-draama ja voiko pyrkimyksissä hyödyntää pitkän näytelmäelokuvan dramaturgisen analyysin työvälinettä.

Opinnäytetyön tutkimuksellisena perustana toimivat alan kirjallisuus, puolistrukturoidut teemahaastattelut, elokuva-analyysi, verkkoartikkelit ja kirjoittajan omaan kokemukseen pohjautuva reflektio. Tutkimus on luonteeltaan laadullista.

Työn ensimmäisessä osiossa keskityn määrittelemään short-form muotoa. Kotimaiset käsikirjoittajat Anna Ruohonen, Jani Kauta ja Pietari Vihula avaavat käsikirjoittajan näkökulman short-formin kirjoittamiseen.

Toisessa osiossa tiivistetään Raija Talvion esittelemä Danielin elokuvan dramaturginen analyysimenetelmä. Danielin jaksoajattelussa elokuvasta voi tunnistaa rakenteen, jossa on kolme näytöstä ja kahdeksan noin 10–15 minuutin kestoista jaksoa.

Analyysiluvussa tehdään dramaturginen analyysi pitkästä näytelmäelokuvasta Tap-pajahai (Jaws,1975). Reflektoin lisäksi oppimaani pohtimalla, voisiko Tappajahaista leikata short-form-sarjan.

Seuraavassa osiossa reflektoin oppimaani Danielin analyysimenetelmän pohjalta kirjoittamalla kahdeksanosaisen short-form-draaman kohtausluettelon tasolle.

Tutkimuksen tuloksena havaitsin, miten jatkuvajuonista short-form-draamaa kirjoitetaan jaksoissa ja näytelmäelokuvan dramaturgiaa mukaillen. Dramaturgisesti tasapainoinen short-form-draama keskittyy päähenkilön muutoksen kuvaamiseen. Elokuvasta poiketen, short-form muodossa juoni on jatkuvajuonisen ja episodimaisen juonen hybridi, mikä näkyy yksittäisten jaksojen rakenteissa. Danielin dramaturgista analyysia voi suositella short-form käsikirjoittamiseen, jos analysoinnin tekee systemaattisesti ja omaksuu uudelleenkirjoittamisen työtavaksi.

This thesis explores the writing of an eight-part short-form drama with a continuous plot and Frank Daniel's sequence thinking linked to it. The aim of the thesis is to discover how to write a short-form drama and whether it is possible to utilize the tool of dramaturgical analysis of a feature film in structuring season in short-form drama.

The study is based on literature in the field, semi-structured thematic interview, film analysis, online articles, and reflection based on the author's own experience. The research is qualitative in nature.

First, the study focuses on defining the short-form format. Finnish screenwriters Anna Ruohonen, Jani Kauta and Peter Vihula provide their view on the screenwriter's perspective on short-form-writing.

The second section summarizes Daniel´s method of dramaturgical analysis of film presented by Raija Talvio. In the sequence method, a typical two-hour film is composed of sequences – ten-to fifteen-minute segments that have an internal structure. In general, a two-hour film will have three acts and eight sequences.

The third section explores the dramaturgical analysis of the feature film Jaws (1975). Based on the analysis I studied if the film could be edited into a short-form series.

Finally, I reflected on sequence method by writing an eight-part short-form drama to the level of a beat sheet. I also wrote out the first episode in detail.

As a result of the study, serialized short-form -drama is written into episodes and into adapt the dramaturgy of the feature film. The dramaturgically balanced short-form -drama focuses on depicting the protagonist's transformation. Unlike the cinema, in short form, the plot is a hybrid of a continuous plot and episodic plot, which is seen in the structures of individual episodes. Daniel's dramaturgical analysis of feature film can be recommended for short-form scriptwriting if the analysis is carried out systematically, and writer adopts rewriting as a working method.