Ideaalilaskentatoimintamallin kehitys ja laskentaharjoitus
Lähdekorpi, Arttu (2022)
Lähdekorpi, Arttu
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022062719137
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022062719137
Tiivistelmä
Asiakasyrityksellä ei ole tällä hetkellä käytössään organisoitua tapaa laskea uusille laitemalleille ideaaleja loppukokoonpanojen tuntimääriä. Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää soveltuva toimintapa ideaalilaskentaa varten ja suorittaa toimintatavalla esimerkkilaskelma. Työ on toteutettu osana uustuotekehitysprojektia, jossa kehitettiin uusi laitemalli. Salassapitosyiden takia työssä ei esitellä uutta laitemallia tai esitetä yksityiskohtaisemmin työn tuloksia. Työtä on tarkoitus käyttää apuna tuleville laiteprojekteille ja vauhdittaa laitemallin tuotannollistamista jo prototyypistä lähtien.
Teoriaosuudessa käsitellään työnmittausta, tuotekehitystä ja kokoonpanotyyppejä. Työmittauksella tarkoitetaan tietyn tehtävän ajan määrittämistä tietyllä työmenetelmällä. Työnmittaustekniikoita on useita, mutta tässä työssä perehdytään enemmän standardiaikajärjestelmään. Standardiaikajärjestelmän avulla työhön kuluva aika voidaan määrittää laskennallisesti. Työn tulokset ovat ideaaleja, eli joutoaikaa, osapuutteita tai muita ongelmia ei ole huomioitu.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin kehitettyä laskentatapa, joka soveltuu tulevaisuudessa uusille laitemalleille. Lisäksi sillä saa selkeämmän käsityksen ideaalisesta kokoonpanon työkuormasta ja tukea projekteille asetettujen työkustannustavotteiden saavuttamiseksi. Prototyyppilaitteen kaikista kokoonpanoista tehtiin esimerkkilaskelmat. Laskelmien validius tarkentuu vasta myöhemmin, kun prototyyppilaite on saatu volyymituotantoon ja vertailuarvoja on saatu kerättyä riittävästi. Lisäksi tulevaisuudessa sähkökokoonpanot vaatisivat syvempää ja tarkempaa tutkimusta, jolla niiden elementtiajat saataisiin vielä tarkemmiksi.
Teoriaosuudessa käsitellään työnmittausta, tuotekehitystä ja kokoonpanotyyppejä. Työmittauksella tarkoitetaan tietyn tehtävän ajan määrittämistä tietyllä työmenetelmällä. Työnmittaustekniikoita on useita, mutta tässä työssä perehdytään enemmän standardiaikajärjestelmään. Standardiaikajärjestelmän avulla työhön kuluva aika voidaan määrittää laskennallisesti. Työn tulokset ovat ideaaleja, eli joutoaikaa, osapuutteita tai muita ongelmia ei ole huomioitu.
Opinnäytetyön tuloksina saatiin kehitettyä laskentatapa, joka soveltuu tulevaisuudessa uusille laitemalleille. Lisäksi sillä saa selkeämmän käsityksen ideaalisesta kokoonpanon työkuormasta ja tukea projekteille asetettujen työkustannustavotteiden saavuttamiseksi. Prototyyppilaitteen kaikista kokoonpanoista tehtiin esimerkkilaskelmat. Laskelmien validius tarkentuu vasta myöhemmin, kun prototyyppilaite on saatu volyymituotantoon ja vertailuarvoja on saatu kerättyä riittävästi. Lisäksi tulevaisuudessa sähkökokoonpanot vaatisivat syvempää ja tarkempaa tutkimusta, jolla niiden elementtiajat saataisiin vielä tarkemmiksi.