Sata vuotta sotaa – Kuinka Suomen Kuvalehden sotareportaasien sisältö on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana?
Aspelund, Sami (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022080819401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022080819401
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tarkastelin, kuinka Suomen Kuvalehden sotareportaasien sisältö on muuttunut noin sadan vuoden aikana. Analysoitavat reportaasit käsittelivät Suomen sisällissotaa (1918), ensimmäistä maailmansotaa (1918), toista maailmansotaa (1940 ja 1942), Kambodzhan sisällissotaa
(1975), Kosovon sotaa (1999) sekä Syyrian sisällissotaa (2013). Reportaasien sisältöä analysoin laadullisella ja määrällisellä sisällönanalyysillä. Hain vastauksia kysymykseen, kuinka sotareportaasien sisältö on muuttunut seuraavien kysymyksien avulla:
1. Paljonko teksteistä löytyy rasistisia tai muutoin loukkaavia termejä?
2. Paljonko tekstistä löytyy toimittajan omaa pohdintaa ja paljonko ympäristön kuvailua?
3. Kuinka monta eri näkökulmaa tekstissä esiintyy, eli kuinka paljon toimittaja käyttää haastateltavia?
Lisäksi etsin teksteistä mahdollisia yhdistäviä tekijöitä.
Artikkeleita analysoituani tulin siihen lopputulokseen, että rasistisia ja loukkaavia termejä löytyi toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen runsaasti, mutta sen jälkeen niiden määrä pysyi nollassa. Toimittajan oman pohdinnan määrä noudatti samanlaista kaavaa. Toisen maailmansodan jälkeen pohdinta jäi lähes kokonaan pois ja pääroolin otti objektiivisuuteen pyrkivä ympäristön havainnointi. Haastateltavien määrä noudatti myös samanlaista kaavaa. Haastateltavien määrä nousi toisen maailman sodan jälkeen huomattavasti erityisesti siviilien saatua enemmän painoarvoa teksteissä. Poikkeuksena tähän oli juttu Tampereen piirityksestä.
Reportaaseja yhdistävät kuvaukset löytyivät sotilassairaaloista, joissa sodan raakuus tulee parhaiten ilmi jättämättä sijaa politiikalle.
(1975), Kosovon sotaa (1999) sekä Syyrian sisällissotaa (2013). Reportaasien sisältöä analysoin laadullisella ja määrällisellä sisällönanalyysillä. Hain vastauksia kysymykseen, kuinka sotareportaasien sisältö on muuttunut seuraavien kysymyksien avulla:
1. Paljonko teksteistä löytyy rasistisia tai muutoin loukkaavia termejä?
2. Paljonko tekstistä löytyy toimittajan omaa pohdintaa ja paljonko ympäristön kuvailua?
3. Kuinka monta eri näkökulmaa tekstissä esiintyy, eli kuinka paljon toimittaja käyttää haastateltavia?
Lisäksi etsin teksteistä mahdollisia yhdistäviä tekijöitä.
Artikkeleita analysoituani tulin siihen lopputulokseen, että rasistisia ja loukkaavia termejä löytyi toisen maailmansodan aikana ja sitä ennen runsaasti, mutta sen jälkeen niiden määrä pysyi nollassa. Toimittajan oman pohdinnan määrä noudatti samanlaista kaavaa. Toisen maailmansodan jälkeen pohdinta jäi lähes kokonaan pois ja pääroolin otti objektiivisuuteen pyrkivä ympäristön havainnointi. Haastateltavien määrä noudatti myös samanlaista kaavaa. Haastateltavien määrä nousi toisen maailman sodan jälkeen huomattavasti erityisesti siviilien saatua enemmän painoarvoa teksteissä. Poikkeuksena tähän oli juttu Tampereen piirityksestä.
Reportaaseja yhdistävät kuvaukset löytyivät sotilassairaaloista, joissa sodan raakuus tulee parhaiten ilmi jättämättä sijaa politiikalle.