Viimeinen Mohikaani -projektin työmuotojen keinot tukea asiakkaan osallisuutta : yhteistyökumppaneiden näkemyksiä

Abstract

Sininauhasäätiön Viimeinen Mohikaani -projekti toimi vuosina 2010–2013 ja siinä käytetyt työmenetelmät olivat etsivä työ ja palveluohjaus. Projektin kohderyhmänä olivat pääkaupunkiseudun asunnottomat, etenkin ulkona asuvat sekä palvelujärjestelmien ulkopuolelle jääneet ihmiset. Opinnäytetyömme tarkoituksena on tarkastella miten Viimeinen Mohikaani -projektin yhteistyökumppanit ovat kokeneet projektin työmuodot osallisuuden tukemisessa.

Opinnäytetyömme teoreettisena viitekehyksenä toimii osallisuus, sillä osallinen ihminen on kiinnittyneenä yhteiskuntaan ja sen tärkeisiin instituutioihin kuten asuntoon. Asunnottomalle henkilölle tulisi mahdollistaa oman osallisuuden vahvistaminen, jotta hän voisi integroitua takaisin yhteiskuntaan.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tutkielma. Haastattelimme kolmea Viimeinen Mohikaani -projektin yhteistyökumppania. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluna teemahaastattelun menetelmin. Aineiston analysointi tapahtui teemoittelun keinoin, siten että fokus kohdennettiin tutkimuskysymyksen kannalta oleelliseen sisältöön.

Aineiston analyysin tuloksena ilmeni, että asiakkaan äänen selvittämiseen käytettiin projektissa aikaa ja että yhteistyökumppanit kokivat luottamussuhteen rakentamisen edesauttavan asiakkaan asuttamisprosessissa. Tuloksissa ilmeni, että etsivän työn kautta tapahtuva onnistunut kohtaaminen voi mahdollistaa palvelujärjestelmän ulkopuolelle jääneiden ihmisten kiinnittymisen takaisin yhteiskuntaan. Osallisuutta haittaava tekijä yhteistyökumppaneiden mielestä oli palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja sekavuus.

Etsivä työ ja palveluohjaus tukevat pitkäaikaisasunnottoman polkua kohti osallisuutta riippuen asiakkaan omasta tahdosta. Projektissa tuettiin asiakasta osallisuuteen tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua oman palveluketjunsa toteuttamiseen, ja kuuntelemalla asiakkaan toiveita.

Our work life partner was Viimeinen Mohikaani –project that operated under The Finnish Blue Ribbon Foundation during the years 2010-2013. It was an outreach project that combined outreach work and case management as work methods. The project took place in Helsinki metropolitan area. The target group comprised homeless people living outdoors, for example in the woods, in the streets or other public places or in shelters for homeless people. The purpose of this thesis was to study Viimeinen Mohikaani -project’s co-operation partners’ experiences about the project’s work methods and how work methods helped to support clients’ inclusion.

This thesis was a qualitative study. The theoretic framework of our thesis was social inclusion. The method of analysis was thematic, and the data was gathered with theme inter-views. The main themes in the interviews were outreach work, case management and work development. We interviewed three co-operation partners. The data was analyzed by using themes.

Co-operation partners’ responses revealed that the project’s work methods were client centered. A positive encounter with the client can lead to the client becoming part of the service system. The project’s partners felt that a confidential relationship between a project worker and a client contributed to the client’s process towards society.

A conclusion of this thesis is that work methods used in Viimeinen Mohikaani -project can support the client’s path to social inclusion. The project’s work methods offered the clients a way to participate and make decisions considering their own lives. Co-operation partners pointed out that the factor which limited a client's social inclusion was the complexity of the service system.