Tehohoitopotilaan sekavuus ja omaisen tukeminen : kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Delirium on nopeasti alkava elimellinen aivo-oireyhtymä, jonka aiheuttaa jokin somaattinen sairaus. Vaikka deliriumilla on merkittäviä vaikutuksia hoitojakson kustannuksiin, kuolleisuuteen ja sitä on tutkimuksissa havaittu 20–80 %:lla tehohoitopotilaista, on oireyhtymä alidiagnosoitu. Sillä on myös huomattavia pitkäaikaisvaikutuksia potilaalle. Kriittisesti sairaan hoidossa omainen on vahvasti mukana hoitoprosessin kulussa. Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kuvailla sekavuustilassa olevan tehohoitopotilaan omaisen tukemista sekä osallistumista deliriumin ehkäisyyn. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota terveydenhuollonammattilaiset voisivat hyödyntää hoitotyössä. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: millaista tukea sekavuustilassa olevan tehohoito potilaan omaiset tarvitsevat? ja Miten omaiset voivat osallistuvat deliriumin ehkäisyyn? Työ toteutettiin kuvailevan kirjallisuuskatsauksen menetelmin. Aineisto kerättiin Cinahl ja Pubmed tietokantojen kautta. Haut rajatiin ja valittiin sisäänotto- ja poissulkukiriteereiden avulla. Aineistoksi valikoitu kahdeksan hoitotieteellistä tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysia mukaillen. Tuloksissa ilmeni, että omaisilla raportoitiin monenlaisia psyykkisisä ja fyysisiä oireita potilaan ollessa tehohoidossa. Omaiset eivät saaneet tarpeeksi ohjausta ja tietoa deliriumista. He kokivat, että tiedon saanti olisi tärkeää ja auttaisi heitä käsittelemään myös potilaassa tapahtuvia muutoksia. Tulosten mukaan läheiset haluaisivat myös osallistua deliriumin ehkäisyyn ja hoitoon. Hoitohenkilökunnan mielestä omaisten osallistumisesta olisi hyötyä, mutta omaisten ymmärtämättömyys on koettu esteeksi. Omaiset olisivat valmiita auttamaan kaikin keinoin potilaana olevaa omaistaan, jos he saisivat siihen riittävästi tietoa ja ohjausta. Aihetta on tutkittu vähän, varsinkin näin tehohoitopotilaan deliriumin näkökulmasta. Suomessa tehtyjä tutkimuksia ei löytynyt aiheesta työn hauilla yhtään. Työn tuloksia voivat hyödyntää tehohoidon hoitohenkilökunta delirium potilaan omaisen tukemissa, sekä omaisen hoitoon mukaan ottamisessa. Tulokset ovat merkityksellisiä tehohoidossa ilmenevän deliriumin yleisyyden sekä alidiagnosoinnin vuoksi. Jatkotutkimuksia tarvittaisiin sairaanhoitajien konkreettisista keinoista tukea tehohoidossa olevan delirium potilaan omaista ja omaisen osallistumisen vaikutuksista deliriumin ehkäisyyn tehohoidossa.