Porrashuoneiden arkkitehtuurin kehittäminen asuinkerrostaloissa

Abstract

Porrashuoneiden rooli on vaihdellut historian aikana välttämättömästä liikkumistilasta esittäytymisen ja näkymisen tilaksi, joka paljastaa henkilöiden sosiaalisen aseman ja vallan. 1800-luvun loppuun tultaessa asuinkerrostalojen porrashuoneet olivat rakennusten käyntikortteja, jotka kertoivat talon statuksesta ja sen asukkaista. Funktionalismin, modernismin ja yhä standardisoidumman rakentamisen myötä porrashuoneista on kuitenkin tullut yleisesti taas liikkumatiloja, jotka eivät erotu toisistaan. Opinnäytetyössä tutkitaan mistä lähtökohdista sekä miten porrashuoneiden arkkitehtuuria tulisi kehittää, joiden pohjalta esitetään suunnitteluohjeita ja kehitysehdotuksia.

Opinnäytetyössä on tutkittu porrashuoneiden kehittämisen lähtökohtia tekemällä lähdetutkimusta evoluutiopsykologiaa käsittelevistä teksteistä. Tämän prosessin aikana löydettiin kehittämisen lähtökohdiksi Oscar Newmanin ”puolustettava tila” -teoria, joka määrittelee ihmisen omaavan reviirin, jota hänen on valvottava. Myös Jan Gehlin ajatukset ihmisen tilan tarpeesta sekä havainnointiin sopivista etäisyyksistä tukivat sitä ajatusta, että turvallisuus on yksi ihmisen perustarve, jota täytyy toteuttaa rakennussuunnittelussa. Lopulta näistä teorioista johdettiin neljä perustarvetta, jotka täytyy ottaa huomioon porrashuoneen suunnittelussa. Nämä neljä perustarvetta olivat: Turvallisuus, yhteisöllisyys, viihtyisyys ja liikkuminen.

Jotta opinnäytetyössä olisi löydetty sopivat ratkaisut neljään perustarpeeseen, työssä tehtiin referenssitutkimus lakeihin sekä porrashuoneiden historiaan. Näistä tiedoista löydettiin mitä laki sallii ja estää tekemästä porrashuoneissa, mutta mikä tärkeintä tutkimus paljasti minkälaisia arkkitehtonisia keinoja porrashuoneissa, on käytetty historian aikana. Tämän tutkimuksen pohjalta olennaisimmiksi arkkitehtonisiksi työkaluiksi valikoituivat mm. julkisen-yksityisen hierarkian luominen ja liikkumisen ohjaaminen avautuvilla näkymillä.

Opinnäytetyön tutkimustuloksista synnytettiin kehitysehdotuksia ja suunnitteluohjeita, joita seuraamalla rakennussuunnittelija voi suunnitella ihmisiä paremmin palvelevia porrashuoneita. Turvallisuuden, yhteisöllisyyden, viihtyisyyden ja liikkumisen vaatimuksiin esitetään ratkaisuja mm. julkisivujen aukotuksesta, värien käytöstä ja muista arkkitehtonisista osa-alueista.