Täsmälaulusta kohti soinnillista vuolautta : laulunopettaja kuorosoinnin kehittäjänä ja uudistajana
Salovaara, Laura (2014)
Salovaara, Laura
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208677
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405208677
Tiivistelmä
Suomessa on monia harrastajakuoroja, jotka ovat maailman huipulla sävelpuhtaudessa ja rytmisessä tarkkuudessa. Soinnin yhtenäisyys ja monipuolisuus olisi hyvä saada kehitettyä yhtä korkealle tasolle. Kuoronjohtajilla on koko ajan enemmän kiinnostusta kuorojen soinnilliseen kehittämiseen, ja tässä voidaan tarvita laulunopettajan ammattitaitoa.
Opinnäytetyössäni tarkastelen laulunopettajan roolia kuorosoinnin kehittäjänä. Vertailen ja yhdistän vallitsevia käytäntöjä akustiseen ja äänifysiologiseen tutkimukseen. Tarvittavilta osin pyrin myös kyseenalaistamaan toimintamalleja ja niiden taustalla vaikuttavia ihanteita. Samalla selkiytän kuorolaulunopettajan ammatillista roolia ja identiteettiä. Esittelen esimerkkejä käyttämistäni harjoituksista, ja myöhemmin tarkoitukseni on koostaa harjoituksista laajempi, julkaistava kokoelma.
Kirjoittamiseni taustalla on työskentelyni sekakuoro Dominanten kanssa. Olen pitänyt päiväkirjaa kuoron viikoittaisista äänenavauksista tammikuusta 2013 huhtikuuhun 2014. Syyskuussa 2013 toteutettuun kyselyyni äänenavauksen merkityksestä laulajille ja kuorolle vastasi seitsemän Dominanten laulajaa.
Kuorolaisten olisi hyvä ymmärtää äänenhuollon ja sointityöskentelyn merkitys. Tämän takia on tärkeää, että laulunopettaja ja kuoronjohtaja työskentelevät yhdessä niin, että syntyy yhteys ääniharjoitusten ja ohjelmiston välillä. Kehittämässäni äänenavausmallissa yhdistyvät lämmittely ja yleinen soinnin kehittäminen sekä täsmäharjoitukset kulloinkin harjoiteltavaan ohjelmistoon.
Perinteisesti maassamme on lähestytty kuorosointia sävelpuhtaus edellä. Tämä voi johtaa varovaiseen ja sävyttömään lauluun. Omassa opetustyössäni sävelpuhtaus on lopputulos, ei lähtökohta. Kun kuorolaisten laulutekniikka on vakaalla pohjalla, balanssi on kohdallaan ja tekstin tuottaminen ja fraseeraus yhtenäisiä, kuoron virittämisen pitäisi olla helppoa. Tällöin laulajat myös pystyvät terveellä äänenkäytöllä tuottamaan eri tyylien vaatimia sävyjä.
Opinnäytetyössäni tarkastelen laulunopettajan roolia kuorosoinnin kehittäjänä. Vertailen ja yhdistän vallitsevia käytäntöjä akustiseen ja äänifysiologiseen tutkimukseen. Tarvittavilta osin pyrin myös kyseenalaistamaan toimintamalleja ja niiden taustalla vaikuttavia ihanteita. Samalla selkiytän kuorolaulunopettajan ammatillista roolia ja identiteettiä. Esittelen esimerkkejä käyttämistäni harjoituksista, ja myöhemmin tarkoitukseni on koostaa harjoituksista laajempi, julkaistava kokoelma.
Kirjoittamiseni taustalla on työskentelyni sekakuoro Dominanten kanssa. Olen pitänyt päiväkirjaa kuoron viikoittaisista äänenavauksista tammikuusta 2013 huhtikuuhun 2014. Syyskuussa 2013 toteutettuun kyselyyni äänenavauksen merkityksestä laulajille ja kuorolle vastasi seitsemän Dominanten laulajaa.
Kuorolaisten olisi hyvä ymmärtää äänenhuollon ja sointityöskentelyn merkitys. Tämän takia on tärkeää, että laulunopettaja ja kuoronjohtaja työskentelevät yhdessä niin, että syntyy yhteys ääniharjoitusten ja ohjelmiston välillä. Kehittämässäni äänenavausmallissa yhdistyvät lämmittely ja yleinen soinnin kehittäminen sekä täsmäharjoitukset kulloinkin harjoiteltavaan ohjelmistoon.
Perinteisesti maassamme on lähestytty kuorosointia sävelpuhtaus edellä. Tämä voi johtaa varovaiseen ja sävyttömään lauluun. Omassa opetustyössäni sävelpuhtaus on lopputulos, ei lähtökohta. Kun kuorolaisten laulutekniikka on vakaalla pohjalla, balanssi on kohdallaan ja tekstin tuottaminen ja fraseeraus yhtenäisiä, kuoron virittämisen pitäisi olla helppoa. Tällöin laulajat myös pystyvät terveellä äänenkäytöllä tuottamaan eri tyylien vaatimia sävyjä.