Digitaalisten palvelujen kehittämistä edistävät ja estävät tekijät sosiaali- ja terveydenhuollossa Kuopion kaupungissa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon toimialueelta, rajatulta joukolta keskijohtoa ja lähiesihenkilöitä sekä asiakas- ja potilastyötä tekeviltä henkilöiltä, millaiset tekijät edistävät ja vastaavasti mahdollisesti estävät digitaalisten palvelujen kehittämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation kehitystä ohjaavista sekä kehittämiseen vaikuttavista tekijöistä.

Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena ja tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi väittämäkysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä. Kun tutkimuksen kohteena oli digitalisaatio, tuntui aineiston keräämisessä luontevalta käyttää digitaalisia menetelmiä eli verkkokyselyä. Tutkimuskysymykset oli luokiteltu kolmeen eri teemaan, joita olivat ammattilaislähtöiset tekijät, organisaatiolähtöiset tekijät sekä teknologiatoimittaja/-tuotelähtöiset tekijät.

Tutkimustulosten perusteella keskeisimmiksi digitaalisten palvelujen kehittämistä edistäviksi ammattilaislähtöisiksi tekijöiksi nousi henkilöstön asenne kokeilla mielellään uusia työtapoja sekä asioita työssä, ja vastaajat ovat valmiita muuttamaan työtapojaan digitalisaation kehittyessä. Kehittämistä estäviksi tekijöiksi nousivat muun muassa esiin kokemus, että työssä ei ole mahdollista vaikuttaa digitalisaation kehittymiseen ja että työyksiköistä puuttuu digiosaamisen erityisosaajia, jotka edistäisivät koko työyhteisön digiosaamista. Organisaatiolähtöisinä edistävinä tekijöinä tulosten mukaan vastaajat kokivat, että organisaatiossa seurataan aktiivisesti sote-toimintaympäristön muutoksia ja arvioidaan muutosten vaikutuksia organisaation strategisiin tavoitteisiin. Vastaajia myös kannustetaan ja motivoidaan innovatiivisuuteen sekä heidän mukaansa ketterät kokeilut tuovat näkyväksi digitalisaation hyödyt sekä auttavat hyväksymään muutokset helpommin. Keskeisimpinä estävinä tekijöinä tulokset osoittavat, että organisaatiossa ei esimerkiksi viestitä riittävän selkeästi digitalisaatioon liittyvistä päätöksistä ja hyödyistä, eikä organisaatiossa ole riittävästi resursseja digitaalisten palvelujen kehittämiseen. Teknologiatoimittaja/-tuotelähtöisiä edistäviä tekijöitä ovat kokemukset, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon suunnatut teknologiat koetaan luotettaviksi ja ne pääasiassa nopeuttavat työskentelyä, mutta teknologiat eivät ole riittävän helppokäyttöisiä, eivätkä käyttäjäystävällisiä. Teknologiat eivät myöskään kehity riittävän nopeasti ja ketterästi käyttäjien palautteen perusteella.

Tutkimustulosten johtopäätöksenä voi todeta, että digitaalisten palvelujen kehittämisen onnistumiseen vaikuttavia edistäviä tekijöitä kannattaa organisaatiossa vahvistaa entisestään ja vastaavasti pysähtyä tarkastelemaan sekä kehittämään digitaalisten palvelujen kehittämistä hidastavia ja estäviä tekijöitä. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tarkastella asiakas- ja potilastyötä tekevän henkilöstön tai lähi- ja keskijohdon näkemyksiä siitä, miten ja millä toimenpiteillä/keinoilla digitaalisten palvelujen kehittämistä estäviä tekijöitä voidaan heidän mielestään kehittää ja minimoida.