Toiminnallinen työpaja animaattoreille : työpajan suunnitteluprosessin kuvaus

Abstract

Tämä opinnäytetyö on kuvaus liikkeellisen työpajan suunnitteluprosessista. Tekijä yhdessä kurssitoverinsa Anni Rainion kanssa suunnitteli työpajan keväällä 2014 erään peliyrityksen animaattoreille. Keskeisenä ajatuksena on kohderyhmän erityinen huomiointi. Työpaja on juuri animaattoreille, heidän työnkuvaansa ja tarpeitaan ajatellen suunniteltu.

Työssä avataan ensin taustalla vaikuttavia ajatuksia, ajatussuuntauksia sekä työparina käytyjä keskusteluja. Ensimmäisessä luvussa kerrotaan prosessille alkuimpulssin antaneesta pitching-kurssista, työpajatyöskentelyn kannalta olennaisesta sosiaalisen pääoman käsitteestä, kohderyhmästä animaattoreista sekä luovan ajattelun kehittämiseen liittyvistä ajatuksistaan.

Toinen pääluku keskittyy itse työpajan rakenteen syntyprosessiin. Siinä esitellään konkreettisia harjoitteita, uutta mallia kertaluontoisten työpajojen purkamiseksi, tehtyjä oivalluksia sekä niiden taustalla vaikuttavia oppeja. Prosessin kannalta tärkeimpiä taustavaikuttajia on Michael Rohd sekä Simo Routarinne. Lopuksi kerrotaan projektin etenemissuunnitelmista sekä tekijän omasta kiinnostuksesta työskennellä soveltavan teatterin tekijänä työyhteisöjen parissa.

This thesis is a depiction of the planning process of an action-based workshop. The author planned the workshop for the animators of a game company with her classmate Anni Rainio in spring 2014. The main focus is on specific consideration of the target group. The workshop is precisely for animators, planned with their work and needs in mind.

The author first opens up her thoughts behind the thesis, philosophical viewpoints and conversations as a team (Lehtonen & Rainio). In the first chapter, the author depicts the pitching-course that gave a start to the process, the concept of social capital essential to workshop exercises, animators as the target group and her thoughts on improving creative thinking.

In the second main chapter the writer moves on to the birthing the process of the actual workshop's structure. She exhibits concrete exercises, a new concept to open up singular workshops, her insights and the teachings influencing them. The author mentions Michael Rohd and Simo Routarinne as the process' most influential figures. Lastly, the author writes about the project's development plan and her own interest in working with work communities as a maker of applied theatre.