IoT ja M2M - Langattomat, lyhyen kantaman protokollat
Peltonen, Timo (2014)
Peltonen, Timo
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405218927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405218927
Tiivistelmä
Internet-of-Thingsistä puhuttaessa puhutaan usein Internetin sovellusten ja palvelujen yhteen liittämistä fyysiseen maailman asioihin, jotta voisimme paremmin tuntea ja kontrolloida ympäristöämme.
Insinöörityön aiheena oli tutkia Internet-of-Thingsiä ja sen yhtä toimialaa Machine-to-Machine-kommunikointia, ja koska vuosien päästä käytetyin tekniikka tällä saralla on lyhyen kantaman teknologiat, niin tuli selvittää, kuinka eri lyhyen kantaman protokollat soveltuisivat tähän tarkoitukseen ja vertailla niitä keskenään. Valittiin vielä langattomat teknologiat, koska uskotaan, etteivät M2M-sovellukset langallisena versioina globalisoidu.
Aluksi perehdyttiin IoT:hen ja M2M:iin, jonka jälkeen tutkittiin protokollia ja vertailtiin niitä keskenään. Tuloksena huomattiin, että IoT on vasta alkutaipaleella, jonka takia ei löydy yhtenäistä määritelmää tai viitekehystä IoT:n arkkitehtuurille. Löytyy vain paljon hajanaisia ratkaisuja tietoliikenteen rakentamiselle. Huomattiin myös, että protokollat ovat kehittyneet paljon lähivuosina ja se vaikeutti tiedonhakua niistä.
Tuloksena päädyttiin lopulta siihen, että kun ei ole mitään tiettyä vallitsevaa pohjaa IoT:n M2M-kommunikoinnille, ja tätä myöten vaatimuksia protokollilta, on vaikea sanoa sen suuremmin protokollien soveltuvuudesta kyseiseen tietoliikenteeseen. IEEE 802.11x-protokollat tuntuvat kuitenkin olevan eniten valmiita IoT- ja M2M-kommunikointiin muun muassa niiden korkeamman tiedonsiirtonopeuden ja valmiiksi suuremman markkinaosuuden takia, joka ulottuu usealle alalle.
Pääpiirteittäin voidaan sanoa, että tarvittaisiin laajempi tutkimus, jotta saataisiin protokollien soveltuvuudet paremmin esiin koskien IoT:ta ja M2M:a. Tämä insinöörityö kuitenkin ottaa ensiaskeleet kyseiseen aiheeseen ja antaa pohjan uutta tutkimusta varten.
Insinöörityön aiheena oli tutkia Internet-of-Thingsiä ja sen yhtä toimialaa Machine-to-Machine-kommunikointia, ja koska vuosien päästä käytetyin tekniikka tällä saralla on lyhyen kantaman teknologiat, niin tuli selvittää, kuinka eri lyhyen kantaman protokollat soveltuisivat tähän tarkoitukseen ja vertailla niitä keskenään. Valittiin vielä langattomat teknologiat, koska uskotaan, etteivät M2M-sovellukset langallisena versioina globalisoidu.
Aluksi perehdyttiin IoT:hen ja M2M:iin, jonka jälkeen tutkittiin protokollia ja vertailtiin niitä keskenään. Tuloksena huomattiin, että IoT on vasta alkutaipaleella, jonka takia ei löydy yhtenäistä määritelmää tai viitekehystä IoT:n arkkitehtuurille. Löytyy vain paljon hajanaisia ratkaisuja tietoliikenteen rakentamiselle. Huomattiin myös, että protokollat ovat kehittyneet paljon lähivuosina ja se vaikeutti tiedonhakua niistä.
Tuloksena päädyttiin lopulta siihen, että kun ei ole mitään tiettyä vallitsevaa pohjaa IoT:n M2M-kommunikoinnille, ja tätä myöten vaatimuksia protokollilta, on vaikea sanoa sen suuremmin protokollien soveltuvuudesta kyseiseen tietoliikenteeseen. IEEE 802.11x-protokollat tuntuvat kuitenkin olevan eniten valmiita IoT- ja M2M-kommunikointiin muun muassa niiden korkeamman tiedonsiirtonopeuden ja valmiiksi suuremman markkinaosuuden takia, joka ulottuu usealle alalle.
Pääpiirteittäin voidaan sanoa, että tarvittaisiin laajempi tutkimus, jotta saataisiin protokollien soveltuvuudet paremmin esiin koskien IoT:ta ja M2M:a. Tämä insinöörityö kuitenkin ottaa ensiaskeleet kyseiseen aiheeseen ja antaa pohjan uutta tutkimusta varten.