Cembalonsoiton perusteista : cembalonsoitonopettajan käsikirja

Abstract

Opinnäytetyöni esittelee cembalon- ja pianonsoiton opetuksen eroja ja renessanssi- ja barokkimusiikin esittämiskäytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Käyn työssäni läpi cembalonsoiton opetuksen työtapoja ja erityispiirteitä ja ehdotan keinoja, joilla niitä voitaisiin hyödyntää kaikessa soitonopetuksessa. Pohdin työssäni myös ns. vanhan musiikin liikkeen erityispiirteitä, periaatteita ja sitä, miten historiallisten esittämiskäytäntöjen soveltaminen soittaessa muuttaa muusikon asennoitumista esitettävään musiikkiin.

Työni lähestyy cembalonsoiton opetusta historiatietoisuuden näkökulmasta, ja pyrin myös soveltamaan museopedagogiikan työtapoja soitonopetukseen. Historiatietoisuuden lisääminen soitonopetuksessa on yksi työni tärkeimmistä tavoitteista. Esittelen työssäni cembalonsoiton opetuksessa käytettäviä historiallisia alkuperäislähteitä. Lisäksi käyn läpi cembalon rakennetta ja toimintaa. Pohdin työssäni cembalon- ja pianonsoiton tekniikan ja tulkinnan eroja, paneutuen erityisesti sormitusten ja artikulaation rooleihin. Työhöni sisältyy myös lyhyt esittely cembalolle tyypillisestä ohjelmistosta, continuosoitosta ja eri viritysjärjestelmistä. Pohdin myös improvisaation opetusta, improvisaation roolia renessanssi- ja barokkimusiikissa ja oppilaan oman ilmaisun kehittymiseen vaikuttavia tekijöitä.

Lisäksi työhöni kuuluu opetussuunnitelma cembalon viiden oppitunnin laajuiselle tiiviskurssille, jonka kautta esittelen cembalonsoiton eri puolia ja soittimen teknisiä ja tulkinnallisia ominaispiirteitä käytännössä. Kurssin esimerkkikappaleiden kautta on mahdollista tutustua renessanssi- ja barokkimusiikkiin monipuolisesti monista eri näkökulmista. Kurssisuunnitelmia voi käyttää myös lisämateriaalina muussa soitonopetuksessa.

Historiatietoisen, oppilas- ja ongelmalähtöisen opettamisen kehittäminen auttaa muovaamaan soitonopetusta yksilöllisempään ja monimuotoisempaan suuntaan. Työni asettuu osaksi laajempaa keskustelua soitonopetuksen ja cembalonsoiton opetuksen pedagogiikan kehittämisestä ja pyrkii löytämään ratkaisuja cembalonsoiton tuomiseksi luonnolliseksi osaksi yhä useamman pianonsoiton opiskelijan arkea.

This thesis compares harpsichord and piano pedagogy, and presents ways in which methods and strategies used in harpsichord teaching could be utilized more widely in all music teaching. The thesis looks at historically informed performance practices and discusses their use in teaching, with a focus on the question of how historical knowledge changes the musician's approach to playing. The thesis also presents an overview of the so-called Early Music Movement, its principles and distinguishing features.

In this thesis, I discuss historical consciousness and museum pedagogy as possible tools in music teaching. I also discuss possible ways for their integration into harpsichord teaching. Further, I present original historical sources for harpsichord performance practice, and discuss the structure of the harpsichord, as well as look at the differences between the harpsichord and piano techniques. My thesis includes a short introduction to harpsichord repertory as well as basso continuo playing and different temperaments, or systems of tuning. I also discuss the role of improvisation in Renaissance and Baroque music, and touch on the question of teaching improvisation.

In addition, I have assembled material for a short five-lesson course that introduces different sides and modes of harpsichord playing. With the help of the course material, it is possible to get acquainted with Renaissance and Baroque music from a wide range of viewpoints. The course plan can also be used as additional material in all music teaching.

The importance of using problem-based learning and historical consciousness as starting points in music teaching should not be underestimated. Both can be valuable tools in finding ways in which music teaching could become more individualistic and versatile. My the-sis aims at being part of a wider discussion about the development of harpsichord pedagogy and music pedagogy as a whole, as well as looking for possibilities for making harpsichord playing a natural part of the everyday life of as many pianists as possible.