Vanhusten kaltoinkohtelu ympärivuorokautisessa hoidossa
Keski-Korpela, Kaisa (2014)
Keski-Korpela, Kaisa
Vaasan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229179
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229179
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville keinoja, jotka auttaisivat hoitajia ja esimiehiä vanhusten kaltoinkohtelun havaitsemisessa, estämisessä ja siihen puuttumisessa. Opinnäytetyön tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään missä tilanteissa kaltoinkohtelua tapahtuu ja mitkä potilasryhmät ovat alttiimpia kaltoinkohtelulle. Työn tilaaja on Vaasan kaupungin koti- ja laitoshoito.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla tammikuussa 2014. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 37,7. Aineisto analysoitiin käyttämällä SPSS-tilasto-ohjelmaa ja sisällönanalyysia.
Vastaajista kolmasosa oli havainnut toisen hoitajan aiheuttamaa kaltoinkohtelua ja joka kymmenes havaitsi sitä omassa toiminnassaan. Yleisimmät kaltoinkohtelun muodot ovat psyykkinen väkivalta, fyysinen väkivalta ja hoidon ja avun laiminlyönti. Hoitajien ikä, koulutus ja työkokemuksen pituus vaikuttavat siihen kuinka hyvin hoitaja havaitsee kaltoinkohtelua ja kuinka usein hän raportoi siitä eteenpäin.
Kaltoinkohtelun syynä on useimmiten henkilökunnan kiire ja henkilöstöpula, hoitajien välinpitämättömyys, kaltoinkohtelun tunnistaminen ja huono työilmapiiri. Muistisairaat ja monisairaat potilaat ovat suurimmassa vaarassa joutua kaltoinkohdelluiksi. Tärkeimmiksi keinoiksi estää kaltoinkohtelua nousivat keskustelu, riittävä henkilökunnan määrä, työhyvinvointi, yhteinen ohjeistus ja koulutus.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tilaajan suunnitellessa hoitotyön kehittämistä ja hoitajien koulutusta. Organisaatio voi myös hyödyntää työtä kaltonkohtelun tunnistamisessa ja sen estämisessä.
Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeiden avulla tammikuussa 2014. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 37,7. Aineisto analysoitiin käyttämällä SPSS-tilasto-ohjelmaa ja sisällönanalyysia.
Vastaajista kolmasosa oli havainnut toisen hoitajan aiheuttamaa kaltoinkohtelua ja joka kymmenes havaitsi sitä omassa toiminnassaan. Yleisimmät kaltoinkohtelun muodot ovat psyykkinen väkivalta, fyysinen väkivalta ja hoidon ja avun laiminlyönti. Hoitajien ikä, koulutus ja työkokemuksen pituus vaikuttavat siihen kuinka hyvin hoitaja havaitsee kaltoinkohtelua ja kuinka usein hän raportoi siitä eteenpäin.
Kaltoinkohtelun syynä on useimmiten henkilökunnan kiire ja henkilöstöpula, hoitajien välinpitämättömyys, kaltoinkohtelun tunnistaminen ja huono työilmapiiri. Muistisairaat ja monisairaat potilaat ovat suurimmassa vaarassa joutua kaltoinkohdelluiksi. Tärkeimmiksi keinoiksi estää kaltoinkohtelua nousivat keskustelu, riittävä henkilökunnan määrä, työhyvinvointi, yhteinen ohjeistus ja koulutus.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tilaajan suunnitellessa hoitotyön kehittämistä ja hoitajien koulutusta. Organisaatio voi myös hyödyntää työtä kaltonkohtelun tunnistamisessa ja sen estämisessä.