Tuloilman esilämmitys maapiirillä

Abstract

Opinnäytetyön tilaaja on Oulun kaupunki, ja työn tarkoituksena on selvittää tuloilman esilämmityspatterin lämmitysteho maapiiristä saadulla lämmöllä lämmityskaudella. Tutkimuksen kohteiksi otettiin Oulun alueelta yhdeksän pientaloa, joissa kaikissa on erillinen esilämmityspatteri ja maapiirin pituus on noin 200 metriä.

Mittaukset suoritettiin kohteissa lyhytkestoisina. Ensiksi ilman ja maapiiriliuoksen virtauksista otettiin kertamittaus. Tämän jälkeen lämpötila-anturit jätettiin kohteeseen mittaamaan ilman ja maapiiriliuoksen lämpötiloja 1–5 päivän ajaksi. Mittausten tuloksista laskettiin esilämmityspatterien lämmitystehot. Lämmitystehot laskettiin kahdesta eri lämpötilasta, vertailukelpoisesta ja maksimi lämpötilasta. Kohteiden vertailukelpoiset tulokset saatiin, kun kohteen tarkasteltava lämpötila ennen tuloilman esilämmityspatteria oli –10°C. Kohteiden maksimiteho saatiin laskettua käyttämällä kunkin kohteen kylmintä lämpötilaa.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tuloilman esilämmitys maapiirillä on energiaa säästävää kaikissa kohteissa. Maaperän kosteudella ja asennussyvyydellä on myös huomattava merkitys maapiiristä saatavalle energialle.

Tutkimuksen yhteydessä selvitettiin myös parhaimmat lämmitystehot antaneen kohteen teoreettinen energiansäästö esilämmityspatteria käytettäessä. Tulosten mukaan energiansäästö on huomattavaa verrattuna tilanteeseen, jossa esilämmityspatteria ei olisi asennettu.