Planmeca ProMax -kefalostaatin erillissuuntauksen kehittäminen

Abstract

Insinöörityössä esitettiin tutkimus Planmeca ProMax -kefalostaatin suuntauksen kehittämisestä. Tutkimuksessa suunniteltiin kaksi suuntausmenetelmää, joiden avulla koesuunnattiin laitteita. Toinen menetelmä perustui suunnattaville laitteille määritettyyn yhteiseen suuntausreferenssiin ja toinen röntgensäteilyn simuloimiseen linjalangoilla. Kehitettyjä menetelmiä arvioitiin suuntaamisen, asentamisen ja suuntauksen laadun näkökulmasta. Tulosten perusteella tehtiin muutosehdotus tuotannon kehittämiseksi.

Kaksi suuntausmenetelmää suunniteltiin suuntaustyökokemuksen pohjalta. Menetelmiä testattiin suuntaamalla ProMax-kefalostaatteja nykyisestä suuntausmenetelmästä poiketen erillään ortopantomografeista, joiden kanssa kefalostaatteja käytetään. Suuntauksen laatua arvioitiin myös nykyisessä suuntausmenetelmässä käytettävien beam check- ja korvatukitestikuvien perusteella.

Linjalankasuuntausmenetelmän testeissä saatiin rohkaisevan hyviä tuloksia, ja menetelmän suuntaus- ja asennusprosessit vaikuttivat käyttökelpoisilta. Referenssisuuntauksen laatu ei ollut menetelmän vaatimiin laitteistomuutoksiin nähden tarpeeksi hyvä.

Suuntaustesteissä selvisi, että kefalokuvaukseen liittyvät ortopantomografin kalibrointiasetukset vaihtelevat pääasiassa ortopantomografista johtuvista tekijöistä. Huomattiin myös, että kefalostaatin beam check -kuvaan vaikuttaa kefalostaatin kaihtimen asennon lisäksi ortopantomografin varren asento. Lisäksi selvisi, että kefalostaatin röntgenkuvat voivat olla vaatimusten mukaiset, vaikka kefalostaatin asento olisi väärä asennon määrittämisessä käytettävän suuntauslaserin mukaan.

Testien perusteella voitiin tehdä muutosehdotus jälkiasenteisten kefalostaattien suuntausmenetelmään. Uusi menetelmä perustuu testattuun linjalankasuuntaukseen ja parantaa huomattavasti jälkiasenteisten kefalostaattien suuntauksen laatua. Menetelmää voidaan mahdollisesti kehittää myös ProMaxien mukana toimitettavien kefalostaattien suuntaukseen sopivaksi, mutta se vaati jatkotutkimuksia.

This thesis concerns developing the aligning process of the Planmeca ProMax cephalostat. Two aligning methods were designed and they were used to test align equipment. One of the methods was based on a common reference set for the equipment being aligned and the other used string lines to simulate x-ray beams. Methods developed were evaluated from the alignment's, installation's and quality's point of view.

The two aligning methods were designed based on working experience in the equipment aligning. The methods were tested by aligning the ProMax cephalostats, as opposed to the alignment method in use, separate from the orthopantomographs used with the cephalostats. The quality of the alignment was evaluated with beam check and ear support test images used in the current alignment method.

The tests of the aligning method using string lines gave encouraging results and the aligning and installation processes seemed usable. The quality of the aligning method based on common reference was not good enough considering the required modifications on the equipment.

From the aligning tests it became clear that an orthopantograph's calibration settings associated with cephalo imaging vary because of factors related to the orthopantomograph. It was also noted that a cephalostat's beam check image is affected by the arm position of an orthopantomograph in addition to the position of the cephalostat's collimator. In addition it became clear that x-ray images produced by a cephalostat can meet the requirements even if the alignment of the cephalostat is incorrect according to the cephalostat alignment laser.

Based on the alignment tests a modification suggestion to the retrofit cephalostat alignment process could be made. The new method is based on the tested method using string lines and it improves the quality of retrofit cephalostats' alignment. It is possible that the method can be developed for aligning cephalostats delivered with ProMax units but it needs further research.