"Kuka tollasta kuuntelee?" : konserttiprojekti klassisen musiikin ja teatteri-ilmaisun yhdistämisestä yleisörajojen rikkomiseksi
Vanonen, Sanni (2014)
Vanonen, Sanni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239744
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee klassisen musiikin käyttökokemuksia ja sen nykyisten esityskäytäntöjen uudelleenarviointia ja soveltamista. Työni keskeisin osa on yhteisvoimin tuotettu konsertti "Keitä me olemme", jossa pyrkimyksenä on teatteritaiteen ja tarinallisen kerronnan avulla rikkoa klassiseen musiikkiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja yleisörajoja.
Teos esitettiin Ruoholahden konserttisalissa 18.11.2013. Konsertti oli kestoltaan noin puolitoista tuntia, ja vastasin pääosin itse konsertin tuottamisesta ja käytännön järjestelyistä. Jokainen osallistuja valitsi esitettäväkseen yhden klassisen musiikin teoksen, ja näiden valintojen perusteella suunnittelin konsertin rungon, käsikirjoituksen, vuorosanat ja valot. Toimin myös ohjaajana niiltä osin, kun en itse ollut lavalla.
Opinnäytetyölläni oli paitsi yleisötyöhön, myös ryhmäyttämiseen ja ryhmän yhteishengen kohottamiseen liittyviä tavoitteita. Konsertin esiintyjät olivat kaikki Metropolian huiluluokan jäseniä, ja tärkeä osa näytelmän toteuttamista oli, että he pääsivät soittamiensa teosten lisäksi vaikuttamaan myös esittämiinsä henkilöhahmoihin. Oman äänen esiintuomisen ja yhteisen suunnittelun ansiosta yleinen opiskeluilmapiirin kannustavuus lisääntyi ihmisten tutustuessa harjoitusten edetessä paremmin toisiinsa.
Raportissani tarkastelen konsertin taustoja, valmistumisprosessia, itse konserttia sekä sitä, mitä vaikutuksia projektilla oli tavoitteisiinsa nähden. Pohdin omaa oppimistani usealta eri kantilta ja erittelen konserttiprojektin vaikutuksia niin yleisöön kuin tekijöihinsä. Lopun pohdintaosiossa esitän lisäksi ajatuksiani siitä, miksi klassisen musiikin käyttöaste on nykyään niin alhainen, sekä ehdotuksia siitä, millä tavoin klassisen musiikin kiinnostavuutta erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa voitaisiin lisätä.
Projekti oli kokonaisuutena onnistunut. Eniten opin konsertin tuottamiseen liittyviä asioita, mutta myös tilanteeseen sopivien ryhmänohjaustaitojen hahmottaminen nousi työssä keskeiseen rooliin. Esityskäytäntö sai kannustavaa palautetta ja innosti kehittämään tämän tyyppistä poikkitaiteellista, yleisöä vastaantulevaa konserttiformaattia tulevaisuudessa pidemmälle.
Teos esitettiin Ruoholahden konserttisalissa 18.11.2013. Konsertti oli kestoltaan noin puolitoista tuntia, ja vastasin pääosin itse konsertin tuottamisesta ja käytännön järjestelyistä. Jokainen osallistuja valitsi esitettäväkseen yhden klassisen musiikin teoksen, ja näiden valintojen perusteella suunnittelin konsertin rungon, käsikirjoituksen, vuorosanat ja valot. Toimin myös ohjaajana niiltä osin, kun en itse ollut lavalla.
Opinnäytetyölläni oli paitsi yleisötyöhön, myös ryhmäyttämiseen ja ryhmän yhteishengen kohottamiseen liittyviä tavoitteita. Konsertin esiintyjät olivat kaikki Metropolian huiluluokan jäseniä, ja tärkeä osa näytelmän toteuttamista oli, että he pääsivät soittamiensa teosten lisäksi vaikuttamaan myös esittämiinsä henkilöhahmoihin. Oman äänen esiintuomisen ja yhteisen suunnittelun ansiosta yleinen opiskeluilmapiirin kannustavuus lisääntyi ihmisten tutustuessa harjoitusten edetessä paremmin toisiinsa.
Raportissani tarkastelen konsertin taustoja, valmistumisprosessia, itse konserttia sekä sitä, mitä vaikutuksia projektilla oli tavoitteisiinsa nähden. Pohdin omaa oppimistani usealta eri kantilta ja erittelen konserttiprojektin vaikutuksia niin yleisöön kuin tekijöihinsä. Lopun pohdintaosiossa esitän lisäksi ajatuksiani siitä, miksi klassisen musiikin käyttöaste on nykyään niin alhainen, sekä ehdotuksia siitä, millä tavoin klassisen musiikin kiinnostavuutta erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa voitaisiin lisätä.
Projekti oli kokonaisuutena onnistunut. Eniten opin konsertin tuottamiseen liittyviä asioita, mutta myös tilanteeseen sopivien ryhmänohjaustaitojen hahmottaminen nousi työssä keskeiseen rooliin. Esityskäytäntö sai kannustavaa palautetta ja innosti kehittämään tämän tyyppistä poikkitaiteellista, yleisöä vastaantulevaa konserttiformaattia tulevaisuudessa pidemmälle.