Hengitysvajauspotilaan hoitotyö – sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia päätöksenteon oppimisesta virtuaalipotilaan avulla

Abstract

Opinnäytetyömme kuuluu Metropolia ammattikorkeakoulun terveys- ja hoitoalan TehoProhankkeeseen, jonka tarkoituksena on uudistaa oppilaitoksemme oppimis- ja opettamiskäytäntöjä. Opinnäytetyömme tarkoitus on kuvata sairaanhoitajaopiskelijoiden kokemuksia hengitysvajauspotilaan hoitoon liittyvän päätöksenteon oppimisesta, virtuaalisen potilasskenaarion avulla CareMe-pelissä. Tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa käyttää CareMepelin kehitystyössä sekä suunniteltaessa virtuaalipotilaan lisäämistä jonkin opetuslaitoksen koulutussuunnitelmaan. Tutkimukseen osallistui kahdeksan 2. ja 3. vuoden sairaanhoitajaopiskelijaa, jotka olivat suorittaneet ainakin kliinisen -, sisätauti- ja kirurgisen hoitotyön harjoittelun ja eivät olleet suorittaneet lähihoitajakoulutusta. Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa virtuaalipotilaan testaustilaisuudessa keväällä 2014. Tilaisuuksissa opiskelijat pelasivat hengitysvajauspotilasskenaariota niin monta kertaa kuin halusivat, minkä jälkeen opiskelijat osallistuivat puolistrukturoituun ryhmähaastatteluun. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Litteroitu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysimenetelmällä.Tuloksista ilmeni, että virtuaalipotilaalla oli sekä hoitotyön päätöksenteon oppimista edistäviä että estäviä tekijöitä. Keskeisimmät oppimista edistävät tekijät olivat palautteen saaminen suorituksesta, palautteesta saatu motivaatio, skenaarion todenmukaisuus, johdonmukaiset esitiedot sekä toiminnot ja aiemmin opitun tiedon reflektointi. Estäviä tekijöitä olivat palautteen esitystapa ja laatu, opiskelijan vaikeudet eläytyä peliin, potilaan tilan muuttumattomuus, sekava käyttöliittymä ja viimeaikaisen teoriaopetuksen puute.Tutkimuksemme vahvistaa käsitystä, että käytännön harjoitteiden tekeminen auttaa reflektoimaan aiemmin opittua teoriatietoa, mikä edistää päätöksenteon oppimista. Palautteen roolia pidettiin tärkeänä oppimisprosessissa, mutta sekava esitystapa esti palautteen hyödyntämistä tulevaisuudessa. Jatkossa virtuaalipotilaan avulla päätöksenteon oppimista voisi tutkia moninpelaamisen näkökulmasta.

This final thesis is a part of Metropolia University of Applied Sciences’ TehoPro development project. The project’s purpose is to develop and renew the university’s teaching and learning practices. The purpose of this thesis is to describe nursing students’ experiences regarding learning decision-making using a virtual patient, CareMe. Results from this study can be used in the ongoing development process of CareMe, and in evaluating virtual patient as a learning tool. Eight nursing students partook in the study. The students were on their 2nd or 3rd semester and had completed at least Clinical, Medical and Surgical Nursing practices. The students did not have any previous degree in healthcare. Research material was collected during three testing sessions, which were held during spring of 2014. The session consisted of the students first playing a predetermined virtual patient scenario and then partaking in a semistructured interview in groups. The interviews were recorded and afterwards transcirbed. Transcribed material was then analyzed using inductive research approach. Results showed that the virtual patient has multiple factors that are either advancing or preventing the learning of decision-making. According to the students, essential advancing factors were getting feedback from the game, gaining motivation from the feedback, realistic patient scenario, presenting patient’s relevant anamnesis and being able to reflect to one’s previously gained know-how. Essential preventing factors were poorly presented and not well explained feedback, students not being able to emphasize on the game, patient’s invariable situation, confusing user interface and the lack of recent theoretical studies. The study reinforces the notion that practical exercising and reflecting one’s previously gained know-how is advantageous to learning decision-making. Role of feedback in the learning process was emphasized by the students, although its confusing structure made it hard to utilize it. In the future, virtual patient should be studied from the aspect of multiplayer- gameplay.