Kehitysvammainen terveyspalveluiden asiakkaana – saattavan omaisen näkökulma

Abstract

Kehitysvammaisilla terveydenhuollon palvelut ovat olleet pitkään sidoksissa laitosasumiseen, jonka purkamisen myötä yhä useampi kehitysvammainen asioi terveyspalveluissa kotikuntansa perusterveydenhuollossa. Terveydenhuollon ammattilaiset eivät ole kaikkialla Suomessa yhtä hyvin valmistautuneita vastaamaan kehitysvammaisen asiakkaan tarpeisiin. Yhdenvertaisuus terveyspalveluissa on Suomen terveyspolitiikan kehittämiskohteena. Tavoitteena on kehittää terveydenhuollon palveluita ja lisätä erityisosaamista valtakunnallisesti niin, että kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuus saada ja käyttää perusterveydenhuollon palveluja toteutuu yhdenmukaisesti.

Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Savon Vammaisasuntosäätiö ja säätiön meneillään oleva TEPA-projekti. Projektilla lisätään kehitysvammaisen henkilön kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tunnetta ja yhdenvertaisuutta perusterveydenhuollon palveluiden käyttäjänä. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina oli Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä, joka tuottaa terveyspalveluja neljän jäsenkuntansa asukkaille.

Opinnäytetyössä kerättiin laadullisen tutkimuksen keinoin ajankohtaista kokemusperäistä tietoa terveydenhuollon lähipalveluista. Kohderyhmänä olivat synnyinkodeissaan asuvien kehitysvammaisten vanhemmat, jotka toimivat lastensa saattajina terveyspalveluissa. Teemahaastattelun pohjana käytettiin Health Equalities Framework (HEF) - terveyden yhdenvertaisuuden viitekehyksen palvelun laadun osoittimia.

Osallistujat kokivat, että heidän läheisiään hoidettiin yhtä hyvin kuin muitakin asiakkaita, ja he olivat tyytyväisiä kehitysvammaisen läheisensä palveluun. Terveydenhuollon ammattihenkilöt olivat olleet empaattisia ja asiallisia, ja he osasivat toimia kehitysvammaisen asiakkaan kanssa. Asiakaslähtöisyys ei ollut toteutunut kaikissa kohtaamisissa. Joissakin tilanteissa terveydenhuollon ammattihenkilö oli käyttäytynyt epäasiallisesti eikä ollut huomioinut potilaan suostumusta.

Jatkotutkimuksena voisi selvittää, millaisia kokemuksia kehitysvammaisilla asiakkailla itsellään on terveyspalveluissa asioinnista ja miten HEF-viitekehyksen riskitekijät näkyvät muissa kehitysvammaisten käyttämissä terveyspalveluissa kuten asiantuntijapalveluissa ja erityistason erikoissairaanhoidon palveluissa.

Health services for people with intellectual disability used to be organized by institutions they were living in. Since abolishing institutional care people with intellectual disability are starting to use more often the municipal primary health care. Health care practitioners have a little experience caring people with intellectual disabilities and their special needs. Equal health services are important development area of the Finnish health care policy. The aim of health care in Finland is to improve health services and increase expertise in intellectual disabilities nationwide and to reduce health inequalities.

The client organization of this thesis was SAVAS, the housing foundation for intellectually disabled in Savo, as well as an ongoing four-year project called TEPA. TEPA-project calls for the equal rights of people with intellectual disability to be heard and understood when visiting primary health care. The thesis was carried out in cooperation with Ylä-Savo SOTE Joint municipal Authority. It is the authority responsible for carrying out social and health services for the four Ylä-Savo region municipalities.

The purpose of this thesis was to gather information by a semi-structured interview about what kind of experiences relatives have from using health services with their disabled next of kin. The target group of this thesis was parents who accompany their child with intellectual disability when using health services. The interview was based on five indicators of service quality in the Health Equalities Framework (HEF). The participants mainly thought that their next of kin was taken care of as well as any other patient. They were pleased with the service they had received. The health care professionals had been empathic and correct. Some cases came up in the study where health care professionals were not customer-oriented and had not gained consent from the disabled patient.

A follow-up study subject could be to study how people with intellectual disability experience visiting health services. The second subject to study could be find out how Health Equalities Framework service quality indicators are seen in special health care and expert services for the people with intellectual disability.