Härkäpapu, herne, virna ja lupiini säilörehussa : Viljelykoe Kauralan tilalla
Pennanen, Anne-Maria (2014)
Pennanen, Anne-Maria
Savonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052910924
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052910924
Tiivistelmä
Härkäpapu, rehuvirna, rehuherne ja valkolupiini ovat valkuaiskasveja, jotka kykenevät Rhizobium – bakteerien avulla sitomaan ilmakehän typpeä. Biologisen typensidonnan avulla typpilannoitustarve pienenee ja lisäksi typpeä jää maaperään seuraavien viljelykasvien käyttöön. Palkokasveilla on muitakin hyviä esikasviarvoja kuten maata kuohkeuttava vaikutus, lisäksi niillä on erilaiset tauti- ja tuholaiskannat kuin viljoilla ja nurmilla. Korkea valkuaispi-toisuus mahdollistaa niiden käyttämisen ruokinnassa yhdessä nurmisäilörehun kanssa. Lisäksi niistä voidaan saada kohtuullinen kuiva-ainesato yhdellä korjuukerralla. Valkuaiskasvien viljelyssä on saavutettavissa paljon hyötyjä ja niiden avulla voitaisiin nostaa valkuaisen omavaraisuutta. Vaateliaina kasveina viljely on epävarmempaa. Sadon määrissä ja laaduissa on tutkimuksissa ollut isojakin vaihteluja. Epävarmuutta voidaan vähentää suunnitelmallisuu-della ja viljelemällä palkokasveja seoskasvustoina. Lisäksi tulevaisuudessa uudet lajikkeet ja kasvinsuojeluaineet tuovat viljelyvarmuutta.
Työn tarkoituksena oli tutkia palkokasveista härkäpavun, rehuherneen, valkolupiinin ja rehuvirnan viljelyä säilöre-huksi. Työssä tehtiin kirjallisuuskatsaus näiden viljelykasvien ominaisuuksista ja viljelytekniikasta sekä suoritettiin viljelykoe kasvukaudella 2013. Lähtökohtana oli löytää toimeksiantajalle tilaolosuhteet huomioon ottaen mahdolli-simman viljelyvarma, valkuaispitoinen ja satoisa kasvusto. Lisäksi yhtenä tavoitteena on kannustaa muita viljelijöitä kokeilemaan uusia viljelykasveja.
Yksivuotisista palkokasveista on tehty Suomen olosuhteissa suhteellisen vähän viljelykokeita. Työssä tehtiin viljelykoe tilaolosuhteissa. Viljelysmaa oli uudismaata. Viljelykokeessa oli mukana härkäpapu, rehuvirna, rehuherne ja valkolupiini, joita viljeltiin seoskasvustona yhdessä kauran kanssa. Lisäksi yhtenä kasvustona oli rehuvirnan ja här-käpavun seos. Jokaiseen kasvustoon perustettiin kolme koeruutua, joista tehtiin havaintoja ja mitattiin muun muassa taimettumista ja kasvuston korkeutta.
Viljelyvarmin kasvusto oli rehuherne-kaura. Kasvukauden haasteellisista olosuhteista huolimatta kasvusto menestyi ja tuotti hyvät kuiva-ainesadot. Härkäpapu-kaura kasvusto oli tiheä, mutta kasvuston korkeus jäi vaatimattomaksi. Lisäksi kirvat ja suklaalaikku heikensivät viljelyvarmuutta. Satotasot jäivät rehuhernekasvustoon nähden selkeästi pienemmiksi. Valkolupiini-kauran kuiva-ainesadot olivat hyvät, mikä johtui kauran voimakkaasta kasvusta. Valkolu-piinin tiheys jäi harvaksi. Raakavalkuaista oli eniten rehuvirna-härkäpapu kasvustossa. Satotaso oli kuitenkin pieni jolloin raakavalkuaissato jäi lopulta huonoimmaksi. Eniten raakavalkuaissatoa saatiin rehuvirna-kaura kasvustosta. Rehuvirna-kaura tuotti myös parhaimman kuiva-ainesadon. Rehuvirna kasvoi keskimäärin koeruuduissa 140 cm korkuiseksi. Koealalta saatu kuiva-ainesato oli noin 12 000 kg ka/ ha.
Työn tarkoituksena oli tutkia palkokasveista härkäpavun, rehuherneen, valkolupiinin ja rehuvirnan viljelyä säilöre-huksi. Työssä tehtiin kirjallisuuskatsaus näiden viljelykasvien ominaisuuksista ja viljelytekniikasta sekä suoritettiin viljelykoe kasvukaudella 2013. Lähtökohtana oli löytää toimeksiantajalle tilaolosuhteet huomioon ottaen mahdolli-simman viljelyvarma, valkuaispitoinen ja satoisa kasvusto. Lisäksi yhtenä tavoitteena on kannustaa muita viljelijöitä kokeilemaan uusia viljelykasveja.
Yksivuotisista palkokasveista on tehty Suomen olosuhteissa suhteellisen vähän viljelykokeita. Työssä tehtiin viljelykoe tilaolosuhteissa. Viljelysmaa oli uudismaata. Viljelykokeessa oli mukana härkäpapu, rehuvirna, rehuherne ja valkolupiini, joita viljeltiin seoskasvustona yhdessä kauran kanssa. Lisäksi yhtenä kasvustona oli rehuvirnan ja här-käpavun seos. Jokaiseen kasvustoon perustettiin kolme koeruutua, joista tehtiin havaintoja ja mitattiin muun muassa taimettumista ja kasvuston korkeutta.
Viljelyvarmin kasvusto oli rehuherne-kaura. Kasvukauden haasteellisista olosuhteista huolimatta kasvusto menestyi ja tuotti hyvät kuiva-ainesadot. Härkäpapu-kaura kasvusto oli tiheä, mutta kasvuston korkeus jäi vaatimattomaksi. Lisäksi kirvat ja suklaalaikku heikensivät viljelyvarmuutta. Satotasot jäivät rehuhernekasvustoon nähden selkeästi pienemmiksi. Valkolupiini-kauran kuiva-ainesadot olivat hyvät, mikä johtui kauran voimakkaasta kasvusta. Valkolu-piinin tiheys jäi harvaksi. Raakavalkuaista oli eniten rehuvirna-härkäpapu kasvustossa. Satotaso oli kuitenkin pieni jolloin raakavalkuaissato jäi lopulta huonoimmaksi. Eniten raakavalkuaissatoa saatiin rehuvirna-kaura kasvustosta. Rehuvirna-kaura tuotti myös parhaimman kuiva-ainesadon. Rehuvirna kasvoi keskimäärin koeruuduissa 140 cm korkuiseksi. Koealalta saatu kuiva-ainesato oli noin 12 000 kg ka/ ha.