Isyys kalterien takaa : opas vanki-isille vanhemmuuden toteuttamisesta suljetusta vankilasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön aiheena oli, miten tukea vankilassa olevien isien vanhemmuutta suljetusta vankilasta sekä heidän osallisuuttaan lastensa elämään vankeuden aikana. Kohderyhmäksi valikoitui vanki-isät, sillä Suomessa vangeista noin 92 % on miehiä, mutta silti tutkimukset kohdistuvat enemmän vankilassa oleviin äiteihin. Opinnäytetyön tilaajana ja työelämäkumppanina oli Helsingin vankila. Opinnäytetyö toteutettiin monimuotoisena opinnäytetyönä. Opinnäytetyöprosessin tuotoksena tehtiin opas vanki-isille Helsingin vankilaan. Oppaan tarkoituksena oli lisätä vanki-isille tietoa vanhemmuudesta, lapsen oikeuksista ja tarpeista sekä vanhemmuuden toteuttamisen mahdollisuuksista suljetusta vankilasta käsin.

Tämän monimuotoisen opinnäytetyön prosessi sekä tuotos noudattivat konstruktivistisen kehittämishankkeen mallia, joka sisälsi osallistamista ja palautteen keräämistä useissa vaiheissa. Oppaan kirjoittamisen tueksi käytiin keskusteluja kolmen Helsingin vankilassa toimivan virkamiehen sekä kahden vangin kanssa vanki-isyydestä ja vanhemmuudesta. Keskusteluissa esiin tulleet asiat olivat samansuuntaisia, mitä nousi eri tutkimuksista ja lähteistä. Näitä asioita olivat esimerkiksi vanki-isien tarve ohjaukselle, miksi ja kuinka kertoa vankeudesta lapselle sekä yhteydenpidon säännöllisyyden tärkeys. Keskusteluissa oli havaittavissa myös vanki-isien osallisuuden ja osattomuuden kokemuksia lastensa elämässä vankeuden aikana.

Tuotoksena syntyi opas, jota jaetaan Helsingin vankilassa vangeille sekä virkamiehille. Opas rakennettiin selkeäksi sekä yksinkertaiseksi, huomioiden vankien korkea osuus luki- ja oppimisvaikeuksissa. Oppaassa käydään läpi muun muassa lapsen tarpeita, oikeuksia ja näkökulmaa isän vankeuteen, isyyttä ja vanhemmuutta vankilasta, erilaisia vuorovaikutuksen keinoja ja Helsingin vankilan lapsitapaamisia. Lopussa on vanki-isälle pohdittavaa isyydestä ja vanhemmuudesta. Oppaan kansikuvan kuvitti vanki.

Opas tuli aitoon tarpeeseen, sillä vastaavanlaista materiaalia ei ollut tarjolla vankilassa oleville isille. Siitä hyötyy vanki-isien lisäksi heidän lapsensa ja koko perhe sekä yhteiskunta, sillä vankilassa olevien vanhemmuutta voidaan tukea oppaan avulla positiivisesti ja osallisuuteen kannustavasti. Opasta voisi jakaa ja hyödyntää muokattuna myös muissa vankiloissa sekä yhdyskuntaseuraamustoimistoissa eri rikosseuraamusalueilla Suomessa. Oppaan tukena olisi hyvä järjestää vankilassa isä-ryhmiä, joissa isyys ja vanhemmuus voisivat kehittyä kokonaisvaltaisemmin keskusteluiden sekä vertaistuen kautta.