Lapsen kohtaaminen, ohjaaminen ja valmistelu leikekuvantamistutkimuksissa
Komulainen, Iida (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101121101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101121101
Tiivistelmä
Lasten magneettikuvantamis- ja tietokonetomografia (TT-tutkimus) tutkimuksissa on tärkeää tiedostaa, kuinka valmistella lasta kuvaukseen, jotta kuvausprosessi olisi lapselle mahdollisimman miellyttävä ja helppo. Luottavainen ja vuorovaikutteinen ilmapiiri lisää lapsen ja perheen onnistumisen kokemusta, johon röntgenhoitaja voi vaikuttaa ammattitaidollaan ja asiantuntevalla työotteella.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaista on leikki-ikäisen lapsen ja röntgenhoitajan välinen vuorovaikutus magneetti- ja TT-kuvantamistutkimusten ohjaamistilanteissa ja miten kuvaukseen valmistelu toteutetaan. Tutkimuskysymykseni oli: Miten leikki-ikäistä lasta valmistellaan ja ohjataan leikekuvantamistutkimuksissa? Tutkimuksen tavoitteena oli antaa erilaisia näkö-kulmia röntgenhoitajan ja lapsen vuorovaikutukseen, kuvaukseen valmistautumiseen sekä ohjaamistapoihin sekä auttaa lasta pääsemään pelostaan, jolloin myös kuvaustilanne helpottuu ja uusintakuvauksen todennäköisyys vähenee.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta tietokannasta, joista saatiin yhteensä 586 artikkelia. Otsikoiden, tiivistelmien ja koko tekstien perusteella tutkimukseen seulottiin 11 artikkelia.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella leikki-ikäisen lapsen leikekuvantamisen valmistelussa ja ohjaamisessa tulisi käyttää monipuolisia ja luovia ohjausmenetelmiä. Tärkeää lapsen kuvantamistutkimuksen onnistumisen kannalta on myös ammattihenkilöstön tuki lapselle sekä vuoro-vaikutus ja yhteistyö perheen kanssa. Aiheesta tietoa löytyi yllättävän vähän, mutta tutkimusartikkeleissa tuli kuitenkin samoja asioita ilmi.
Tutkimuksen tuloksia voisi hyödyntää monilla tavoin. Terveydenhuollon kustannuksia saataisiin alemmaksi, kun lasta ei tarvitsisi nukuttaa. Samalla lapsen omat terveysriskit pienentyisivät sen myötä. Samalla lasten kuvantamisyksiköissä voitaisiin hyödyntää erilaisia luovia menetelmiä esimerkiksi valeskannereita ja lääketieteellisiä leluja. Jatkotutkimusaiheena voitaisiinkin selvittää, minkä verran Suomessa on käytössä luovia ohjausmenetelmiä ja onko niillä vaikutusta siihen, ettei lasta tarvitse nukuttaa tutkimuksen ajaksi.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla, millaista on leikki-ikäisen lapsen ja röntgenhoitajan välinen vuorovaikutus magneetti- ja TT-kuvantamistutkimusten ohjaamistilanteissa ja miten kuvaukseen valmistelu toteutetaan. Tutkimuskysymykseni oli: Miten leikki-ikäistä lasta valmistellaan ja ohjataan leikekuvantamistutkimuksissa? Tutkimuksen tavoitteena oli antaa erilaisia näkö-kulmia röntgenhoitajan ja lapsen vuorovaikutukseen, kuvaukseen valmistautumiseen sekä ohjaamistapoihin sekä auttaa lasta pääsemään pelostaan, jolloin myös kuvaustilanne helpottuu ja uusintakuvauksen todennäköisyys vähenee.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkimusaineisto kerättiin kolmesta tietokannasta, joista saatiin yhteensä 586 artikkelia. Otsikoiden, tiivistelmien ja koko tekstien perusteella tutkimukseen seulottiin 11 artikkelia.
Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella leikki-ikäisen lapsen leikekuvantamisen valmistelussa ja ohjaamisessa tulisi käyttää monipuolisia ja luovia ohjausmenetelmiä. Tärkeää lapsen kuvantamistutkimuksen onnistumisen kannalta on myös ammattihenkilöstön tuki lapselle sekä vuoro-vaikutus ja yhteistyö perheen kanssa. Aiheesta tietoa löytyi yllättävän vähän, mutta tutkimusartikkeleissa tuli kuitenkin samoja asioita ilmi.
Tutkimuksen tuloksia voisi hyödyntää monilla tavoin. Terveydenhuollon kustannuksia saataisiin alemmaksi, kun lasta ei tarvitsisi nukuttaa. Samalla lapsen omat terveysriskit pienentyisivät sen myötä. Samalla lasten kuvantamisyksiköissä voitaisiin hyödyntää erilaisia luovia menetelmiä esimerkiksi valeskannereita ja lääketieteellisiä leluja. Jatkotutkimusaiheena voitaisiinkin selvittää, minkä verran Suomessa on käytössä luovia ohjausmenetelmiä ja onko niillä vaikutusta siihen, ettei lasta tarvitse nukuttaa tutkimuksen ajaksi.