Terapiakoirat ja näkövammaisten nuorten osallistuminen ympäristöönsä : nuorten ja vanhempien kokemuksia
Ilola, Senja; Rikkonen, Julianna (2022)
Ilola, Senja
Rikkonen, Julianna
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101221142
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101221142
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää näkövammaisten nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia. Opinnäytetyöllä haettiin vastauksia kysymykseen, millainen merkitys terapiakoiralla on näkövammaisen nuoren osallistumiseen ympäristöönsä. Aihe valikoitui, koska näkövammaisten nuorten yhdenvertainen osallistuminen yhteiskunnassa on tärkeää mahdollistaa. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Sokeain lasten tuki Ry.
Olennaisia ilmiöitä, jotka liittyvät näkövammaisen nuoren osallistumiseen ympäristöönsä, olivat näkövamma, terapiakoira ja yhdenvertaisuus. Toimintaterapian viitekehykseksi opinnäytetyöhön valittiin kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E). Aineiston keräys toteutettiin teemahaastattelun menetelmällä ryhmähaastatteluina. Nuorten haastatteluun osallistui kolme ja vanhempien haastatteluun viisi henkilöä.
Koiran merkitys näkyy aineistossa CMOP-E -malliin peilaten kaikilla sen osa-alueilla. Opinnäytetyön tulosten perusteella näkövammaiset nuoret sekä heidän vanhempansa kokevat, että terapiakoiralla on myönteinen merkitys kokonaisvaltaisesti nuoren elämään. Koira vaikuttaa myönteisesti nuoren kokemukseen itsestään, hänen toimijuuteensa ja osallistumiseensa kotona sekä kodin ulkopuolisessa ympäristössä. Koiran myötä nuori on saanut rohkeutta ja motivaatiota itsenäiseen liikkumiseen sekä yksin kotona olemiseen. Nuoren on helpompi suoriutua päivittäisistä toiminnoista, kuten läksyjen tekemisestä, kun koiran läsnäolo auttaa häntä keskittymään. Sosiaalisissa tilanteissa koira tuo nuorelle tukea ja rauhoittaa häntä.
Tulosten perusteella ympäristö voi tukea nuorta, kun hän harjoittelee toimimaan itsenäisemmin terapiakoiran avulla. Toisaalta ympäristö koetaan rajoittavaksi tekijäksi, koska terapiakoiraa ei saa ottaa mukaan kaikkialle, jossa siitä olisi hyötyä nuorelle, kuten koulu, harrastukset ja sairaala.
Oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä tarvittaviin palveluihin ja tukitoimiin kuuluvat myös vammaisille henkilöille. Toimintaterapeutti voi toimia näkövammaisten ihmisten puolesta puhujana ja asiantuntijana erilaisissa konteksteissa, ja näin edistää tiedon jakamista sekä yhdenvertaisuuden ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista. Jatkotutkimusaiheina olisi hyödyllistä selvittää lisää näkövammaisten ihmisten omia kokemuksia sekä opaskoiran käyttäjien ja opaskoirakouluttajien kokemuksia.
Olennaisia ilmiöitä, jotka liittyvät näkövammaisen nuoren osallistumiseen ympäristöönsä, olivat näkövamma, terapiakoira ja yhdenvertaisuus. Toimintaterapian viitekehykseksi opinnäytetyöhön valittiin kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E). Aineiston keräys toteutettiin teemahaastattelun menetelmällä ryhmähaastatteluina. Nuorten haastatteluun osallistui kolme ja vanhempien haastatteluun viisi henkilöä.
Koiran merkitys näkyy aineistossa CMOP-E -malliin peilaten kaikilla sen osa-alueilla. Opinnäytetyön tulosten perusteella näkövammaiset nuoret sekä heidän vanhempansa kokevat, että terapiakoiralla on myönteinen merkitys kokonaisvaltaisesti nuoren elämään. Koira vaikuttaa myönteisesti nuoren kokemukseen itsestään, hänen toimijuuteensa ja osallistumiseensa kotona sekä kodin ulkopuolisessa ympäristössä. Koiran myötä nuori on saanut rohkeutta ja motivaatiota itsenäiseen liikkumiseen sekä yksin kotona olemiseen. Nuoren on helpompi suoriutua päivittäisistä toiminnoista, kuten läksyjen tekemisestä, kun koiran läsnäolo auttaa häntä keskittymään. Sosiaalisissa tilanteissa koira tuo nuorelle tukea ja rauhoittaa häntä.
Tulosten perusteella ympäristö voi tukea nuorta, kun hän harjoittelee toimimaan itsenäisemmin terapiakoiran avulla. Toisaalta ympäristö koetaan rajoittavaksi tekijäksi, koska terapiakoiraa ei saa ottaa mukaan kaikkialle, jossa siitä olisi hyötyä nuorelle, kuten koulu, harrastukset ja sairaala.
Oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja syrjimättömyyteen sekä tarvittaviin palveluihin ja tukitoimiin kuuluvat myös vammaisille henkilöille. Toimintaterapeutti voi toimia näkövammaisten ihmisten puolesta puhujana ja asiantuntijana erilaisissa konteksteissa, ja näin edistää tiedon jakamista sekä yhdenvertaisuuden ja toiminnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumista. Jatkotutkimusaiheina olisi hyödyllistä selvittää lisää näkövammaisten ihmisten omia kokemuksia sekä opaskoiran käyttäjien ja opaskoirakouluttajien kokemuksia.