Yhteisöllinen palveluasuminen muistisairaan ikäihmisen itsenäisen asumisen tukijana omaisten kokemana
Kivinen, Paula (2022)
Kivinen, Paula
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101321208
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022101321208
Tiivistelmä
Ikääntyvän väestön määrä kasvaa yhteiskunnassa ja samalla myös muistisairauksien määrä lisääntyy ikääntyvän väestön keskuudessa. Muistisairaudet toimivatkin ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymisen pääsääntöisenä kriteerinä. Hoivan tarpeen lisääntyessä yhteiskunta joutuu kuitenkin rajaamaan ympärivuorokautiseen hoivaan pääsyn kriteereitä yhä tiukemmiksi hoivan kustannusten tasaamiseksi. Vanhuspalvelujen painopisteeksi on näin muodostunut kotona-asumista tukevat ratkaisut ja tämän myötä useampi muistisairas ikäihminen asuu tulevaisuudessa kotona kotihoidon turvin. Yksinäisyyden ja turvattomuuden riskit lisääntyvät, elinympäristö ja sosiaalisten suhteiden määrä uhkaa kaventua ja edellytykset hyvän elämän kokemukselle heikkenevät.
Opinnäytetyön tarkoitus on saada tietoa yhteisöllisen palveluasumisen tuomista mahdollisuuksista muistisairaan ikäihmisen itsenäisen asumisen ja hyvän arjen edistäjänä. Opinnäytetyön tavoitteena on luoda uutta kokemuspohjaista tietoa muistisairaiden ikäihmisten arkea ja itsenäistä asumista paremmin tukevista ratkaisuista, hyödynnettäväksi tulevaisuuden vanhuspalveluiden kehittämistyöhön, palvelemaan paremmin muistisairaiden ikäihmisten ja heidän omaisten arkea ja itsenäistä asumista. Opinnäytetyön tarkoitus on lisäksi tuoda esiin omaisten kokemuksia varhaisemman vaiheen asumisratkaisujen piiriin pääsystä ja sen vaikutuksista arkeen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viiden muistisairaan ikäihmisen arjessa aktiivisesti mukana olevaa omaista. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella muistisairaan ikäihmisen yhteisölliseen palveluasumiseen muuttoa edeltävät kotitilanteet olivat merkittävästi vaikeutuneet ja omaiset kokivat voimakasta uupumusta ja neuvottomuutta tilanteiden edessä. Yhteisölliseen palveluasumiseen sijoittumista leimasi sattuma ja palvelut näyttäytyivät kotona-asuvalle muistisairaalle ikäihmiselle ja hänen omaiselleen saavuttamattomina. Yhteisöllisen palveluasumiseen siirtymisen ratkaisu näyttäytyi haastatteluissa positiivisena ja asiakkaan sekä omaisen yleistä hyvinvointia ja toimintakykyä parantavana ratkaisuna. Lisääntyneiden päivittäisten toimintojen tuen lisäksi, arkeen sisältöä ja turvaa toivat sosiaalisten suhteiden mahdollisuus, yhteiset virikkeet sekä yhteisöllisen ilmapiirin tuoma tuki. Yhteisölliseen palveluasumiseen muutto ja henkilökunnan vastuunotto mahdollisti omaiselle paluun normaaliin omaisen rooliin, aiemman vastuunkantajan roolin sijaan.
Tulosten perusteella tietoisella muistisairaiden ikäihmisten tarpeisiin pohjautuvalla palvelumuotoilulla ja palveluiden piiriin riittävän varhaisella pääsyllä, pystytään merkittävästi lisäämään itsenäisen asumisen edellytyksiä ja jopa ehkäisemään ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymisen tarvetta ilman, että muistisairaan ikäihmisen elämänlaadusta joudutaan tinkimään. Palvelujen saatavuutta yhteiskunnassa tulisi kehittää, jotta varhaisemmat asumispalveluratkaisut olisivat yhä useamman muistisairaan ikäihmisen ja heidän omaisensa saatavilla tulevaisuudessa.
Opinnäytetyön tarkoitus on saada tietoa yhteisöllisen palveluasumisen tuomista mahdollisuuksista muistisairaan ikäihmisen itsenäisen asumisen ja hyvän arjen edistäjänä. Opinnäytetyön tavoitteena on luoda uutta kokemuspohjaista tietoa muistisairaiden ikäihmisten arkea ja itsenäistä asumista paremmin tukevista ratkaisuista, hyödynnettäväksi tulevaisuuden vanhuspalveluiden kehittämistyöhön, palvelemaan paremmin muistisairaiden ikäihmisten ja heidän omaisten arkea ja itsenäistä asumista. Opinnäytetyön tarkoitus on lisäksi tuoda esiin omaisten kokemuksia varhaisemman vaiheen asumisratkaisujen piiriin pääsystä ja sen vaikutuksista arkeen. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelemalla viiden muistisairaan ikäihmisen arjessa aktiivisesti mukana olevaa omaista. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulosten perusteella muistisairaan ikäihmisen yhteisölliseen palveluasumiseen muuttoa edeltävät kotitilanteet olivat merkittävästi vaikeutuneet ja omaiset kokivat voimakasta uupumusta ja neuvottomuutta tilanteiden edessä. Yhteisölliseen palveluasumiseen sijoittumista leimasi sattuma ja palvelut näyttäytyivät kotona-asuvalle muistisairaalle ikäihmiselle ja hänen omaiselleen saavuttamattomina. Yhteisöllisen palveluasumiseen siirtymisen ratkaisu näyttäytyi haastatteluissa positiivisena ja asiakkaan sekä omaisen yleistä hyvinvointia ja toimintakykyä parantavana ratkaisuna. Lisääntyneiden päivittäisten toimintojen tuen lisäksi, arkeen sisältöä ja turvaa toivat sosiaalisten suhteiden mahdollisuus, yhteiset virikkeet sekä yhteisöllisen ilmapiirin tuoma tuki. Yhteisölliseen palveluasumiseen muutto ja henkilökunnan vastuunotto mahdollisti omaiselle paluun normaaliin omaisen rooliin, aiemman vastuunkantajan roolin sijaan.
Tulosten perusteella tietoisella muistisairaiden ikäihmisten tarpeisiin pohjautuvalla palvelumuotoilulla ja palveluiden piiriin riittävän varhaisella pääsyllä, pystytään merkittävästi lisäämään itsenäisen asumisen edellytyksiä ja jopa ehkäisemään ympärivuorokautiseen hoivaan siirtymisen tarvetta ilman, että muistisairaan ikäihmisen elämänlaadusta joudutaan tinkimään. Palvelujen saatavuutta yhteiskunnassa tulisi kehittää, jotta varhaisemmat asumispalveluratkaisut olisivat yhä useamman muistisairaan ikäihmisen ja heidän omaisensa saatavilla tulevaisuudessa.