Suuhygienistiopiskelijat ksylitolitiedon välittäjinä Metropolia Ammattikorkeakoulussa
Tuunela, Anni; Sunabacka-Hyttinen, Annika (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110121821
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110121821
Tiivistelmä
Monien terveysvaikutustensa ansiosta ksylitoli on merkittävä osa suun terveyden edistämistyötä ja preventiivistä suun terveydenhoitoa. Ksylitoli on antikariogeeninen eli hampaiden karioitumista estävä aine, joka voi myös korjata kiillevaurioiden alkuja. Ksylitoli ehkäisee mutans-streptokokkien eli kariesbakteerien kasvua, sillä ne eivät voi hyödyntää ksylitolia energiakseen.
Opinnäytetyömme käsitteli suuhygienistiopiskelijoiden tekemää ksylitolitiedon välittämistä Metropolian suunhoidon opetusklinikalla. Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena eli laadullisena kehittämistyönä. Keräsimme tietoa havainnoimalla potilastyötä tekeviä suuhygienistiopiskelijoita Metropolian suunhoidon opetusklinikalla. Luotettavuutta lisätäksemme teimme anonyymin kyselyn Metropolian potilastyötä tekeville eli 2.–4. -vuosikurssien suuhygienistiopiskelijoille.
Analysoimme sekä havainnoinnista että kyselystä saamiamme tuloksia induktiivisen sisällönanalyysin menetelmillä. Havainnoistamme selviää, että vain 50 prosenttia suuhygienistiopiskelijoista välittää ksylitolitietoa, ja jokainen ksylitolitietoa välittäneistä tekee sen kattavasti. Havainnoistamme selviää myös, ettei potilaan iällä ole vaikutusta ksylitolitiedon välittämiseen.
Kyselyyn vastanneista suuhygienistiopiskelijoista 75 prosenttia välittää ksylitolitietoa aina ja 25 prosenttia usein. Suuhygienistiopiskelijoista 88 prosenttia kertoo ksylitolin hyödyistä ja merkityksestä suun terveyteen aina tai lähes aina. He, jotka kertovat, etteivät välitä ksylitolitietoa, mainitsevat sille syyksi esimerkiksi muiden asioiden priorisoimisen tai unohduksen. Suuhygienistiopiskelijoista 56 prosenttia kertoo potilaan iän vaikuttavan ksylitolitiedon välittämiseen ja kertovansa enemmän lapsipotilaille. Vastaajista 44 prosenttia kertoo, ettei potilaan iällä ole merkitystä ksylitolitiedon välittämiseen. Suuhygienistiopiskelijan opintojen vaiheella ei ole merkitystä ksylitolitiedon välittämiseen.
Jokainen suuhygienistiopiskelija kertoo välittävänsä ksylitolitietoa aina tai usein, mutta havainnoidessamme vain 50 prosenttia välittää ksylitolitietoa potilailleen. Kehitysehdotuksemme onkin, että opettajien olisi hyvä korostaa opiskelijoille ksylitolitiedon jatkuvaa ylläpitämistä ja itseopiskelua ja ksylitolitiedon välittämistä potilaan iästä riippumatta. Tällöin ksylitolia ei pidetä vähemmän tärkeänä omahoidon muihin osa-alueisiin verrattuna suun terveyden edistämisen kannalta.
Opinnäytetyömme käsitteli suuhygienistiopiskelijoiden tekemää ksylitolitiedon välittämistä Metropolian suunhoidon opetusklinikalla. Toteutimme opinnäytetyömme kvalitatiivisena eli laadullisena kehittämistyönä. Keräsimme tietoa havainnoimalla potilastyötä tekeviä suuhygienistiopiskelijoita Metropolian suunhoidon opetusklinikalla. Luotettavuutta lisätäksemme teimme anonyymin kyselyn Metropolian potilastyötä tekeville eli 2.–4. -vuosikurssien suuhygienistiopiskelijoille.
Analysoimme sekä havainnoinnista että kyselystä saamiamme tuloksia induktiivisen sisällönanalyysin menetelmillä. Havainnoistamme selviää, että vain 50 prosenttia suuhygienistiopiskelijoista välittää ksylitolitietoa, ja jokainen ksylitolitietoa välittäneistä tekee sen kattavasti. Havainnoistamme selviää myös, ettei potilaan iällä ole vaikutusta ksylitolitiedon välittämiseen.
Kyselyyn vastanneista suuhygienistiopiskelijoista 75 prosenttia välittää ksylitolitietoa aina ja 25 prosenttia usein. Suuhygienistiopiskelijoista 88 prosenttia kertoo ksylitolin hyödyistä ja merkityksestä suun terveyteen aina tai lähes aina. He, jotka kertovat, etteivät välitä ksylitolitietoa, mainitsevat sille syyksi esimerkiksi muiden asioiden priorisoimisen tai unohduksen. Suuhygienistiopiskelijoista 56 prosenttia kertoo potilaan iän vaikuttavan ksylitolitiedon välittämiseen ja kertovansa enemmän lapsipotilaille. Vastaajista 44 prosenttia kertoo, ettei potilaan iällä ole merkitystä ksylitolitiedon välittämiseen. Suuhygienistiopiskelijan opintojen vaiheella ei ole merkitystä ksylitolitiedon välittämiseen.
Jokainen suuhygienistiopiskelija kertoo välittävänsä ksylitolitietoa aina tai usein, mutta havainnoidessamme vain 50 prosenttia välittää ksylitolitietoa potilailleen. Kehitysehdotuksemme onkin, että opettajien olisi hyvä korostaa opiskelijoille ksylitolitiedon jatkuvaa ylläpitämistä ja itseopiskelua ja ksylitolitiedon välittämistä potilaan iästä riippumatta. Tällöin ksylitolia ei pidetä vähemmän tärkeänä omahoidon muihin osa-alueisiin verrattuna suun terveyden edistämisen kannalta.