”Eihän ketään voi ohjata tai avustaa jos oot yli- tai alivireä”: sijaishuollon erityisyksikön työntekijöiden kokemuksia vakauttamisesta vireystilan säätelyn keinoin
Sirviö, Minttu; Mäki, Tiia; Tallqvist, Oona (2022)
2022
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110822266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022110822266
Tiivistelmä
Toteutimme opinnäytetyön yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan sijaishuollon erityisyksikön kanssa. Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla sijaishuollon erityisyksikön työntekijöiden kokemuksia nuoren sekä itsensä vakauttamisesta vireystilan säätelyn keinoin.
Tutkimuksen tavoitteena oli sijaishuollon työntekijöiden kokemusten kerääminen vireystilan säätelystä ja vakauttamisesta asiakastyössä, jota yhteistyökumppanimme voi hyödyntää työnsä kehittämisessä.
Tutkimuksen tietoperusta sisältää tietoa vireystilan säätelystä, vakauttamisesta ja tietoa näiden hyödyntämisestä sijaishuollossa. Tietoperusta sisältää myös tutkimuksemme keskeiset käsitteet, jotka ovat lastensuojelu, sijaishuolto, vakauttaminen, vireystila ja vireystilan säätely. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kolme erityisyksikön työntekijää. Analysoimme aineiston teemoittelemalla.
Tutkimuksen päätuloksina nousi esiin nuoren turvallisuuden tunteen lisääminen vakauttamalla, joka ilmeni työskentelyssä struktuurin ja rutiinien luomisena, rajojen asettamisena ja johdonmukaisena toimintana. Työntekijöiden oman vireystilan huomioiminen ja säätely on merkittävä osa työskentelyä, sillä nuoret peilaavat ohjaajan vireystilaa itseensä. Vireystilojen yksilölliseen ilmenemiseen vaikuttaa paljolti nuoren sietoikkunan koko sekä nuoren taustat. Nuori tarvitsee ohjaajien tukea vireystilan säätelykeinojen löytämiseen ja keinojen käyttämiseen.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että nuoren vireystilan säätelyn tukemiselle keskeistä on voimavara- ja turvallisuuslähtöisyys, joita rakennetaan arjen struktuurin ja vakauttavan asiakastyön kautta. Toisena keskeisenä johtopäätöksenä on, että työntekijän itsensä vakauttamisella on merkitys nuoren vireystilaan, sillä vireystilat siirtyvät helposti toiseen.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää sijaishuollon nuorten kokemuksia siitä, että kokevatko nuoret sijaishuollon turvallisena kasvuympäristönä.
Tutkimuksen tavoitteena oli sijaishuollon työntekijöiden kokemusten kerääminen vireystilan säätelystä ja vakauttamisesta asiakastyössä, jota yhteistyökumppanimme voi hyödyntää työnsä kehittämisessä.
Tutkimuksen tietoperusta sisältää tietoa vireystilan säätelystä, vakauttamisesta ja tietoa näiden hyödyntämisestä sijaishuollossa. Tietoperusta sisältää myös tutkimuksemme keskeiset käsitteet, jotka ovat lastensuojelu, sijaishuolto, vakauttaminen, vireystila ja vireystilan säätely. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusotteella ja aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastatteluihin osallistui kolme erityisyksikön työntekijää. Analysoimme aineiston teemoittelemalla.
Tutkimuksen päätuloksina nousi esiin nuoren turvallisuuden tunteen lisääminen vakauttamalla, joka ilmeni työskentelyssä struktuurin ja rutiinien luomisena, rajojen asettamisena ja johdonmukaisena toimintana. Työntekijöiden oman vireystilan huomioiminen ja säätely on merkittävä osa työskentelyä, sillä nuoret peilaavat ohjaajan vireystilaa itseensä. Vireystilojen yksilölliseen ilmenemiseen vaikuttaa paljolti nuoren sietoikkunan koko sekä nuoren taustat. Nuori tarvitsee ohjaajien tukea vireystilan säätelykeinojen löytämiseen ja keinojen käyttämiseen.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että nuoren vireystilan säätelyn tukemiselle keskeistä on voimavara- ja turvallisuuslähtöisyys, joita rakennetaan arjen struktuurin ja vakauttavan asiakastyön kautta. Toisena keskeisenä johtopäätöksenä on, että työntekijän itsensä vakauttamisella on merkitys nuoren vireystilaan, sillä vireystilat siirtyvät helposti toiseen.
Jatkotutkimuksena voisi selvittää sijaishuollon nuorten kokemuksia siitä, että kokevatko nuoret sijaishuollon turvallisena kasvuympäristönä.